LA NIEBLA DEL MAR EN EL SOL _ MERISUMUA AURINGOSSA
Espanja on erilainen maa ilmastoineen ja ihmisineen. Yli kaksikymmentä vuotta jokaiseen vuoteeni on kuulunut kolme kesää, ensimmäinen ja kolmas Costa Blancalla, missä myös opetan akvarellia ja kirjoitan. Suomen kesää ei tietenkään voita mikään.
Vähitellen olen oppinut ymmärtämään Iberian niemimaalla elävien kansojen historiallisista taustoista johtuvia pyrkimyksiä. Espanjassa ilmestyvän, suomalaisille suunnatun lehden toimittaja kirjoitti, että Espanja on perinteisesti tolerantti maa. Kirjoittaja ymmärtää ilmeisesti perinteeksi vain Francon jälkeisen ajan eli aika ennen vuotta 1975 ei kuulu hänen historiallisiin perinteisiinsä.
Jos Espanjalaiset haluavat unohtaa Francon ajan, he haluavat toden näköisesti unohtaa myös 1400-luvun lopussa alkaneet juutalaisten ja muhamettilaisten vainot. Muhammedin kuoleman jälkeen 632 jaa. islamilaiset olivat levittäytyneet vuoteen 711 mennessä Etelä-Espanjaan, ja 732 aina Keski-Ranskaan saakka (siis sadassa vuodessa), jossa Kaarle Martel pysäytti islamilaisten etenemisen Poitiers’ssa.
Espanjan uskonnoista
Iberian niemimaalla eri uskontokunnat elivät neljä-viisisataa vuotta ilman suurempia kahnauksia. Maurilainen kulttuuri ja rakennustaide näkyvät edelleen eri puolilla Espanjaa, ja heistä, maureista, sanotaan, että he olivat tolerantteja toisuskoisia kohtaan.
Katoliset espanjalaiset aloittivat reconquistan 1100-luvulla. Takaisinvalloitus kesti noin kolme sataa vuotta. Espanjalaiset yrittivät käännyttää toisuskoisia tai ajoivat heidät maasta. Vuonna 1492 saatiin valloitettua Granada maureilta, ja se oli reconquistan viimeinen etappi.
Vuonna 1517 Luther julkisti teesinsä mm. anekauppaa vastaa. Tästä käynnistyi reformaatio eli uskonpuhdistus. Katolinen kirkko haluttiin ehdottomasti pitää puhtaana protestanttisista vaikutuksista. Niiden torjumiseksi Keskiajalla perustettiin inkvisitio, pahin kaikista vastauskonpuhdistuksen työkaluista. Se levisi myös Espanjaan, missä sen sanotaan olleen tehokkainta ja kuoleman rangaistusta käytettiin usein löyhin perustein.
Kuinka moneen kansanmurhaan nämä ns. tolerantit espanjalaiset ovatkaan syyllistyneet. Kanarian saaria asuttaneet guanchit tapettiin 1500-luvulla sukupuuttoon. Pitkine seipäineen alkuasukkaat pyrkivät valloittajia pakoon, hyppien rotkojen yli, mutta valloittajat veivät voiton.
Geneettisten tutkimusten perusteella suuri osa guancheista oli Pohjois-Afrikasta muuttaneiden heimojen jälkeläisiä, jotka siirtyivät Kanarian saarille mahdollisesti Saharan kuivumisen aikoihin n. 6 000 eaa.. Guanchien kielestä voidaan löytää yhtymäkohtia berberikieliin. Guanchit eivät berberien tavoin syöneet lainkaan kalaa, ja eurooppalaisten saapuessa he eivät osanneet pyydystää sitä. Varhaisimmat espanjalaiset lähteet kuvailevat guancheja vaihtelevasti, mutta 1500-luvun lähteiden mukaan Teneriffan guanchit olivat pitkiä, ruskettuneita, vahvarakenteisia, vaaleahiuksisia ja sinisilmäisiä.
Kanarian saariin kuuluvalla La Comeran saarella esiintyy kieli, joka on viestimistä viheltämällä, jo 1400-luvulla paikallisten tiedetään käyttäneen sitä. Vähitellen espanjalaismiehittäjätkin omaksuivat kielen. Viheltämällä voidaan muodostaa noin 4 000 sanaa ja vaikeakulkuisessa maastossa äänenkantama voi olla jopa kolme kilometriä. Silbo on ollut pakollinen oppiaine La Comeralla vuodesta 2000 alkaen ja vuonna 2009 se sai Unescon Intangible Heritage -statuksen.
Pannukakku vai pallo
Kristoffer Kolumbuksen rantauduttua Amerikkaan 1492 alkoi Iberoamerikan intiaanien orjuuttaminen. Kolumbus ei etsinyt Amerikkaa vaan meritietä Intiaan. Hänen ongelmansa ei ollut maapallon muoto vaan sen koko. Filosofi Aristoteleen kerrotaan jo lähes kaksituhatta vuotta ennen Kolumbusta todistaneen maapallon pyöreäksi. Hän laski myös maapallon ympärysmitan lähes oikeaksi.
Kun Keskiajan lopulla Euroopan yliopistoissa opetettiin, että maailma on pallo, kirkon edustajat ja kansa uskoivat vielä pannukakkuun, jonka keskellä sijaitsi Jerusalem. Maapallon alapuolella oli ”ylösalaisin maa”. Siellä asui yksisilmäisiä jättiläisiä, kyklooppeja ja koirankuonolaisia. Uskottiin myös Fenix-lintuun, joka syntyi uudestaan omasta tuhkastaan.
Nousu, uho ja tuho
Espanjasta tuli mahtimaa viisisataa vuotta sitten, kun konkistadorit alkoivat roudata hopeaa ja muita rikkauksia Iberoaméricasta emämaahan. Ne alkuasukkaat, joita ei tapettu tai jotka eivät kuolleet vanhan maailman tauteihin, ajettiin omilta asuinsijoiltaan kaivoksiin louhimaan arvometalleja herrakansan tarpeisiin.
Rikastumisen ja menestymisen autuutta kesti vain sata vuotta, kunnes Espanjalle kävi samoin kuin monille muille ikuisiksi tarkoitetuille imperiumeille – maan asema mureni ja se unohtui Pyreneitten taakse. Espanja eristyi Euroopasta sukupolvien ajaksi ja suuntautui enemmän Iberoaméricaan.
Valta johtaa hulluuteen ja hulluus valtaan
Läpi ihmiskunnan historian maailmaa ovat johtaneet monet hullut, vallanhimoiset, henkisesti häiriintyneet tai muuten arvaamattomat johtajat.
Kun Espanjassa, Habsburgien sukuun kuulunut, Carlos II ”Hullu” kuoli vuonna 1700 jaa. ilman perillistä, alkoi Espanjan perimyssota (1701 – 1714 jaa.), joka kesti 13 vuotta. Valta siirtyi Ranskaan Bourboneille, ja Ludvig XIV:n pojanpoika kruunattiin Ranskan Versaillesissa Espanjan kuninkaaksi.
Katalonia, Navarra ja Pais Vasco (Baskimaa) ryhtyivät aseelliseen vastarintaan, jonka bourbonilaiset kukistivat julmasti. Silloin jo synnytettiin vastakkain asettelu katalaanien ja Bourbonien välille, ja se on jatkunut nykyaikaan asti mm. toistuvina itsenäistymispyrkimyksinä. Bourbonien aika oli poliittisten myllerrysten ja monien skandaalien aikaa, niinpä espanjalaiset lakkauttivat monarkian ja tekivät Espanjasta tasavallan 1931.
Diktaattori Francon aika
Vuonna 1936 Francisco Franco johti joukkoineen Espanjan sisällissotaan, joka vaati ainakin puolen miljoonan ihmisen hengen. Hän julisti taistelevansa isänmaan, kirkon ja monarkian puolesta. Voitettuaan sodan Franco kuitenkin ihastui valtaan niin paljon, että antoi Alfonso XIII:n kuolla maanpaossa Roomassa. Näin Franco otti lujan niskalenkin Espanjan kuninkaallisista. Hän ajoi myös Don Carlosin, Espanjan nykyisen kuninkaan, Felipen, isoisän maanpakoon.
Vuonna 1947 Franco julisti Espanjan kuningaskunnaksi, mutta hallitsi itsevaltaisesti monarkiaa elin-ikäisenä presidenttinä vuoteen 1975. Hän piti itsellään myös seuraajansa valitsemisoikeuden. Francon kuoleman jälkeen, vuosia kestäneissä neuvotteluissa, sovittiin, että Francon ajan julmuudet haudataan. Joulukuun 6.1978 hyväksyttiin maalle Perustuslaki.
Uudelleen syntynyt Fenix-lintu
Vielä 1960 luvulla YK luokitteli Espanjan kehitysmaaksi. Runsaan kymmenen vuoden kuluttua siitä oli tullut maailman yhdeksänneksi suurin teollisuusmaa. Miljoona ulkomailla, lähinnä Saksassa, työskentelevää espanjalaista lähetti neljänneksen tuloistaan kotimaahan. Noilta ajoilta ovat peräisin siirtotyöläisten sanonnat: ”niňos de septiembre” ja ”cama caliente”.
Franco ei ymmärtänyt taloudenhoitoa, mutta hän kannatti omavaraisuutta. Ulkomaalaisia investointeja alkoi virrata Espanjaan, ja kun Francon hallitus poisti viisumipakon, turismi ponkaisi liikkeelle.
Kuningas Felipe VI
Nykyinen Espanjan kuningas Felipe syntyi tammikuussa 1968 Madridissa, Espanja oli silloin vielä tiukasti diktaattori Francon hallinnassa. Kun Felipen isä Juan Carlos nousi Espanjan kuninkaaksi 1975, Felipe sai Espanjan kruununperilliselle kuuluvan Asturian ruhtinaan arvon vuonna 1977 vain hieman ennen, kun täytti yhdeksän vuotta.
Felipe solmi avioliiton 2004 uutistoimittaja Letizia Ortiz Rocasolanon kanssa. Pariskunnalla on kaksi tytärtä, Leonor (s. 2005) ja Sofia (s. 2007). Kesäkuussa 2014 Felipe VI:sta tuli Espanjan kuningas. Uuden hallitsijan urakkana on ollut kuningasperheen naarmuuntuneen julkisivun kiillottaminen.
Merkille pantavaa on kuitenkin, että 1.10.2017, katalonialaisten ns. kansanäänestyksen yhteydessä, kuningas ei maininnut puheessaan lainkaan Kataloniassa harjoitettua poliisiväkivaltaa. Valtiollinen poliisi hakkasi silloin satoja itsenäisyyttä kannattavia kansalaisia sairaalakuntoon, koska Katalonian itsehallintoalueen oma poliisi, Mosso d’Esquadra, tyytyi ainoastaan seuraamaan rauhanomaista kokoontumista, eikä estänyt äänestämistä.
Espanjan pääministeri Mariano Rajoy painoi paniikkinappulaa. Ihmisiä yritettiin estää äänestämästä ja ääniuurnia takavarikoitiin. Risteilyaluksilla yöpyneet valtiollisen poliisin väkivallan käyttäjät palkittiin, ja siitä kieltäytyneet paikalliset poliisit joutuvat oikeuteen ja erotetuiksi viroistaan.
Mielenkiintoista on myös, että Kansallispäivän, El Dia de la Hispanidad, espanjalaisen kulttuurin päivän juhlaparaatista ja muista juhlallisuuksista puuttui Espanjan 17:sta itsehallintoalueesta kolmen; Katalonian, Navarran ja Pais Vascon edustus.
Ympyrä sulkeutuu
Meillä Suomessa islamilaisten suurmoskeijahanke puhuttaa ja jakaa mielipiteitä. Madridissa on jo suurmoskeija, La Mezquita M30 minareetteineen. Maassa on kaikkiaan n. 1500 rekisteröityä moskeijaa, joissa imaamit vaihtuvat viiden vuoden välein. Saudi Arabian wahhabitien sharia-laki valtaa alaa, ja terroristit pääsevät kuollessaan paratiisiin. Espanjaa islamilaiset nimittävät Al Andalukseksi.
Entä nykyään
”Ulkomaalaista, joka on kiinnostunut maan tavoista ja kulttuurista, ihaillaan ja kannustetaan – mutta ei pakoteta mihinkään. Maassa vallitsee turvallisen oloinen länsimainen kulttuuri.” Jatkaa toimittaja pääkirjoitustaan.
Tämä näkyi, kaksipuoluejärjestelmän hajoamisen jälkeen, neljän puolueen taisteluna. Hallitusta ei meinattu millään saada muodostettua. Monen kuukauden yritysten jälkeen muodostettiin vihdoin Mariano Rajoyn vähemmistöhallitus.
Syvälle juurtunut ja aikaisemmin osittain hyväksytty korruptio on nostettu syytettyjen pallille. Maan korkeita johtajia ja vallankäyttäjiä talutetaan oikeuteen ja vankilaan päivittäin. Televisiokanavat suorastaan nautiskelevat korruptoituneiden pidätyksillä. Sama laaja korruptioilmiö on vallalla kaikissa ”oliivimaissa” ja monissa Itä-Euroopan maissa. Sen kitkeminen näyttää olevan miltei mahdotonta. Euroopan Unionin maissa kulttuurierot ovat suunnattoman suuret.
Kodista ja perheestä
Sosiologi Amando de Miguelin mukaan Espanjassa on kolme perinnettä, jotka erottavat miehet naisista: arabi-, juutalainen- ja katolinen perinne. Francon aikana sukupuolten erottelu säilyi esim. kirkoissa ja uimarannoilla. Nykyään tiedotusvälineet näyttävät käsittelevän entistä enemmän sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Pohjoismaalaisittain katsottuna perheen asema Espanjassa on vielä vahva. Syyllisyys ei kasaannu katolisessa elämänpiirissä, synnit saadaan anteeksi ripillä, kun taas protestantin syntikuorma kasvaa ja saa hänet paiskimaan töitä yhä lujemmin. Taputtamisperinne on myös erittäin suosittu, jopa hautajaisissa taputetaan, kun arkku lasketaan hautaan. Kenellehän silloin taputetaan?
Jalkapallo on Espanjassa lähes uskonto, ainakin se on maailmankatsomus. Kaksi kertaa vuodessa pelattava El Clasico, Real Madridin ja Barcelonan huipputaitavien pelaajien ottelu, on mielestäni maailman parasta jalkapalloa.
Ilosofiaryhmämme vetäjä lähetti terveisiä
Lampimat holat Sinulle! Tässäpä tulee lupaamani valta– sanan määritelmä:
” Valtaa on niillä ihmisillä, jotka hallitsevat niitä väyliä, joiden kautta toiset ihmiset saavat tarpeensa tyydytetyksi”! Anna hulluuden palaa ja muistuta lukijoitasi myös seuraavalla: ”Jokainen ihminen on hullu. Eroa on vain määrässä ja laadussa”.