14.11.2013

Saunahalkoja

Kesällä meitä säpsäytti uutinen, että EU aikoo kieltää koivuhalkojen myymisen ja polttamisen. ”Kohta ne kieltävät koivujen kaatamisenkin,” arveli hän. Uutinen osoittautui myöhemmin ankaksi, mutta mökkipihalta kaadettiin useita 30-metrisiä koivuja sähköjohtojen läheisyydestä. Jälleen kerran saatoin omin silmin todeta, että puu ei kaadu sinnepäin minne se on kallellaan vaan sinne mihin metsuri haluaa sen kaataa. Rungot pätkittiin kaatamisen yhteydessä moottorisahalla saunaan, takkaan ja leivinuuniin sopiviksi pölleiksi. Mahtavien, 40-50 cm halkaisijaltaan, pöllien pyörittely pilkkomispaikalle ja erityisesti niiden halkominen oli voimia vaativa taitolaji. Pilkottuaan itse parikymmentä pölliä, hän päätti, että halkomiseen on keksittävä jokin helpompi keino.

Eräässä lehdessä suositeltiin, että mökkivieraille, ”varsinkin ikääntyville kaupunkilaismiehille”, huomautti hän, pitää järjestää jotain puuhaa tai erilaisia extreme – harjoituksia. Niinpä lähetimme kutsuja ystäväperheille, hankimme lohikeittotarpeet ja hän raahasi saunamökin kuistin alta valurautaisen pyykkipadan nuotiopaikalle. Minä avustin ainesten pilkkomisessa ja muiden oheisruokien valmistamisessa. Parikymmentä henkeä saapui paikalle. Tervetuliaisdrinkin jälkeen vieraat ohjattiin pöllien äärelle, ja miehet saivat vuorotellen näyttää taitoaan ja voimiaan. Klapikoneena käytettiin kanadalaista, metrin pituista, viisi kiloa painavaa halkaisukirvestä. Lopputuloksena oli pöllipula, ja minun varaamani hyötypöllitkin olivat vaarassa mennä saman tien haloiksi. Hän oli jo aikaisemmin poistunut nuotiopaikalle keitonlaittopuuhiin, ja hetkessä vieraat saivat maittavan aterian. Emme vielä tiedä miten Suomen verottaja tähän talkootyöhön suhtautuu.

Poikkeuksellinen tapaus

Pitäisiköhän Suomen ulkoministeriön ruveta taas printtaamaan salaisia tietojaan suoraan ”näppikseltä”, sillä manuaalinen kirjoituskone ei levitä asiakirjoja muutoin kuin ”kalkkeripaperin” välityksellä. Ulkoministeri tiedotti marraskuun alussa, että tietoverkon vuosikausia kestänyt vakoilu olisi huomattu jossain vaiheessa itsekin. Niin, milloin? (Vinkki tuli ulkopuoliselta.) Ja julkisuuteen se olisi kerrottu ennemmin tai myöhemmin. Ulkoministeriön koko tietoverkko on ollut useiden eri valtioiden hallussa palvelimiin syötettyjen vakoiluohjelmien kautta. Supon viestintäpäällikön mukaan, harvinaisen tapauksen salainen esitutkinta tulee kestämään pitkään.
Ovatko päättäjät todella niin lapsenuskoisia, etteivät ymmärrä sitäkään, että kaikkea mikä ilmassa liikkuu, voidaan kaapata?  Minulle digitaalisen tietoturvan merkitys ja haavoittuvuus selvisi jo ensimmäisellä multimediakurssilla viime vuosituhannella. Vuosikymmeniä on tiedetty CIA:n harjoittamasta laajamittaisesta vakoilusta, mutta vasta nyt media on kiinnostunut asiasta, kun NSA:lta (CIA:n alainen elektronista tiedustelua suorittava yksikkö) ”karkasi asia kokonaan lapasesta”. Sen me suomalaiset kyllä olemme tienneet ainakin jo ”ohranan” ajoista lähtien, että itänaapurillamme on ikiaikaiset urkintaperinteet.

Kasvi, joka muutti maailmaa

Voihan peruna! Ja kyllä se voi. Olen aina pitänyt perunan mausta. Koska se on neutraali raaka-aine ruoanlaitossa, se sopii lähes kaikkien muiden ruoka-aineiden kanssa. Irlannissa matkaillessamme saimme todisteen siitä, että irlantilaiset todella syövät perunaa joka aterialla ja usein monissa eri muodoissa. Entä mitäpä olisi Englanti ilman kalaa ja uppopaistettuja perunoita, ”fish and chips”. Ne ovat olleet englantilaisten perusruokaa vuosisatoja.
Euroopassa vallitsi 1500 – 1600-luvuilla jännitteinen uskontojen välinen kamppailu noitavainoineen. Mm. perunan syömistä protestantit pitivät katolisten harjoittamana paheena. 1700- luvun puolivälissä Britanniassa koettiin ”mukulasota”. Perunan ja palsternakan kannattajat taistelivat avoimesti keskenään. Protestantit perustelivat asiansa oikeutusta ilmoittamalla, että perunaa ei mainita Raamatussa.

Peruna kohtalon välikappaleena

Perussa inkat olivat syöneet perunaa jo tuhansia vuosia, ennen kuin espanjalaiset konkistadorit toivat sen ryöstösaaliin mukana Eurooppaan. Peruna osoittautuikin arvokkaammaksi kuin kaikki inkojen kulta ja hopea. Robert Cowleyn toimittamassa kirjassa Entä jos…, Vaihtoehtoinen maailmanhistoria kerrotaan perunan vaikutuksesta historian käänteisiin. ”Kuinka erilaiselta maailma näyttäisi ilman perunaa.” William H. Mcneill kirjoittaa, että peruna on lähtöisin Perun ylängöiltä. Espanjalaisen valloittajan Pizarron armeijan sotaisat roistot tuhosivat inkojen valtakuntaa Andeilla 1530-luvulla ja halveksivat perunaa yhtä paljon kuin nykylaihduttajat. Espanjan laaja imperiumi ei todennäköisesti olisi toteutunut ilman perunalla ruokittujen pakkotyöläisten kaivamaa hopeaa Potosin kaivauksilla. Fredrik Suuren Preussikaan ei olisi selvinnyt Seitsenvuotisesta sodasta 1700-luvulla ilman perunaa. Perunan avulla voitettu sota johti sittemmin Saksan yhtenäistymiseen.
Mahtaakohan se johtua tuosta menneen suuruuden kaipuusta, että täällä Espanjassa ”kasvisten luvatussa maassa” on vaikea saada vihanneksia ja muita juureksia perunoiden sijaan, vaan joka ravintolassa tarjotaan uppo- tai takkiperunoita. Olminvärinen ateria on suorastaa masentavan näköinen ja saa värien ystävän apealle mielelle, vaikka aurinko paistaa.

Tuhat kilometriä mesetalla

Matka ylätasangolle alkoi Torreviejasta varhain aamulla ja iltapäivällä saavuttiin Guencaan, joka sijaitsee Castilla- La Manchan alueella ja kuuluu UNESCON maailmanperintökohteisiin. Tutustuimme ruskan värittämään jokilaaksoon ja ”colgatan taloihin” (Casas Colgadas), mutta vaikuttavimman muiston jättivät pienen hiljaisen kappelin ”vitivalkoiset aaveet”. Keskeytymättömän rukouksen yhteisön perustaja, fundadora, oli Maria Rosario del Espiritu Santo Lucas Burgos, joka sai herätyksen jo 12-vuotiaana. Liike on levinnyt eripuolille Espanjaa ja Amerikkaan.

Dia3Aragoniassa sijaitsevassa Teruelissa vallitsee arabialaisgoottilainen mudejar- arkkitehtuuri, ja tarinaa Teruelin rakastavaisista kerrottiin monena eri versiona. Heidän jäännöksensä on haudattu vierekkäin Mauseleo de los Amantes: iin. Eläessään he eivät olosuhteiden pakosta voineet edes suudella. Hautaveistosten kädet ojentuvat toisiaan kohti ja ovat päällekkäin, mutta hiukan erillään. Teruelin kaupungin Härkäpatsas viehätti minua erityisesti modernin esitystapansa vuoksi. Siinä enkeli keihästää härkää, jolla on päässään kahdeksansakarainen mudejar- tähti.

Zaragoza on komea kaupunki ja sen keskustan leveillä kävelykaduilla ja aukioilla on miellyttävä liikkua. Kaupungissa vallitsee myös kehittynyt polkupyöräkulttuuri. Minunlaistani polkupyörän suurkuluttajaa se kiinnosti kovasti. Kaupungin asukkaat saavat ajaa telineisiin kiinnitetyillä ja sähköisellä kortilla irrotettavilla pyörillä puoli tuntia kerrallaan 35 eron vuosimaksulla ja lisätunti maksaa 50 senttiä. Polkupyöriä on noin kolmesataa eri puolilla kaupunkia. Vierailupäivänämme oli Real Zaragozan ja Sorian jalkapallojoukkueiden peli, ja fanit juhlivat railakkaasti ennen matsia ja sen jälkeen. Ottelun voitti Zaragozan joukkue.

Paluumatkalla poikkesimme vielä Albarracin keskiaikaiseen kaupunkiin, jonka tiuhaanrakennettua taajamaa ympäröivät ruskan värittämät puut ja pensaat. Näkymä kaupungin rinteeltä oli silmää hivelevän kaunis. Kaupunki sinänsä ei ole viehättävimpiä näkemiäni keskiaikaisia taajamia Espanjassa.

Comments are closed.