9.1.2020

KIVIKOVA KOHTALO

Tämän kovan kirjoituksen lähteenä on Teemu Keskisarjan teos, Aleksis Kiven Elämäntarina, Saapasnahkatorni, josta olen poiminut kaksi henkilökuvaa ja ”Kiusaajan vihapuheita”.

Ilkeämielinen kiusaaja

Ensimmäinen suomenkielinen kirjailija

Tuota ammattinimikettä ei vielä ollut olemassakaan, kun Aleksis Kiven Seitsemän veljestä romaani syntyi. Kirjallisuudesta käytettiin 1830-luvulla aluksi sanaa ”kirja-keinot”. Siihen aikaan kirjoittajat olivat yleensä runoilijoita, ja runoilijana Kivikin aloitti kivikkoisen kirjoittajan taipaleensa. Isoveli Juhanin mukaan Aleksis hihkaisi 8-vuotiaana ensimmäisen runonsa: ”Isä suuttui ja mustaksi muuttui, kun poikia tulee kuin nallikoi, Jumala noita hallikkoo.” Isä Eerikki hallitsi poikiaan pelkällä kovalla katseellaan, mutta lapsiaan hellästi rakastava äiti Annastiina viuhutti joskus ”Koivuniemen herraa”.

Kraatarinpoika Aleksis Stenvallin (Kiven) arvellaan olleen Adlercreutsien jälkeläinen.
Todennäköisesti Aleksis syntyi saunassa kadon ja kulkutautien vuonna 1834. Kodissa ei kuitenkaan nähty nälkää. Tämä johtunee juuri siitä, että tuomari Carl Henrik Adlercreutz vuonna 1797 saattoi raskaaksi nurmijärveläisen Maria Juhontyttären, joka meni pika-avioliittoon merimies Antti Stenvallin kanssa. Väitetystä syrjähypystä johtuva siniveristen Adlerceutzien suvun verenperintö hiukan ylpisti ”Antinpoika” Eerikki Stenvallin perhettä, ja ylhäiset sukulaiset vähän auttoivatkin jälkeläisiään.

Annastiina äiti synnytti kaikkiaan viisi lasta, neljä poikaa ja tyttären. Nuorin pojista Aleksis oli äidin kultapoika. Perheeseen kuului myös orpopoika, Kipeä-Albertti. Räätäli Eerikki Stenvall oli toimeentuleva käsityöläinen, eikä ollut ihan supisuomalainen asuttuaan ruotsinkielisessä Helsingissä. Aleksiksen lapsuus oli verrattain onnellinen, mikä saattoi osittain johtua hänen siniverisestä isoisästään.

”Jotensakin kaunis mies”

Taiteilija nimeltään Aleksis Kivi oli yli 170-senttinen, ruskeatukkainen ja ruskeasilmäinen nuorukainen. Luunuppinen kävelykeppi heilui hänen kävellessään ja palttoo roikkui hartioilla. Rahvaan lapsi yliopistossa oli harvinaisuus, mutta ei häntä kiusattu. Aleksis ystävystyi mielellään itseään nuorempien opiskelijoiden kanssa, jotka ajattelivat, että Kivi oli ”intresantti ja hänessä oli piilevää neroutta”. Kun 24-vuotias Aleksis kirjautui Helsingin Keisarilliseen Yliopistoon, historiallis- kielitieteelliseen osastoon, hän ilmoitti ammatikseen (obestämd) määrittelemätön.

Yliopisto-opinnot jäivät, kun Aleksis päätti ruveta kirjoittamaan ammatikseen ja vieläpä suomen kielellä. Kirjailijan taival oli kuitenkin raskas, liian raskas, niin raskas, että se johti lopulta täydelliseen hulluuteen. Sairastelevalle Aleksikselle lannistumaton piinaaja oli varsinainen painajainen, mutta silti hän piti oman päänsä ja kirjoitti pääteoksensa Seitsemän veljestä kansankielellä. Hän uskoi itse teoksensa voimaan, eikä suotta.  Piinaaja August Ahlqvist jakoi ilkeyksiään vielä Aleksiksen kuoleman jälkeenkin.

Äpärän rankka lapsuus

August Ahlqvist (Oksanen) syntyi kuopiolaisen palvelijattaren ja vänrikki Johan Mauriz Nordenstamin laittoman suhteen seurauksena. Äiti Augustinalle sattui kaikkiaan viisi vahinkoa. August syntyi vuonna 1825, hän oli siis kymmenisen vuotta vanhempi kuin Aleksis Kivi. August oli lahjakas lapsi, ja hän sisuuntui huoranpenikkana olemisesta. Niinpä hänestä kasvoi perusilkeä ihminen ja ruma tottumus vain rumeni aikaa myöten. Hän oli ääri-ihminen jo syntyjään.

August opiskeli ja hänestä tuli kielitieteilijä. Hän matkusti Venäjän sisäosiin tutkimaan suomalaisia sukukansoja ja teki laajoja kenttätutkimuksia. Hän opiskeli myös eurooppalaisissa yliopistoissa, tutki, julkaisi ja käänsi teoksia. August sai kielitieteen palkinnon, ja seurasi Elias Lönnrotia 1863 Suomen Kielen professorina. Aleksis Kivi oli suurin ”kapula hänen rattaissaan” ja ”kivi hiersi taukoamatta hänen kengässään”. Kiven teoksia pilkatessaan Ahlqvistin väitetään sanoneen: ”Minä tiedän tämän asian, minä olen professori”.

Viipurin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Seuran ensimmäinen esimies Johan Erik Bergbom ennusti vuonna 1846: ”Ruotsalaisten kieli ei saata enää meidän maassamme menestyä ja kaunistua samoin määrin kuin kotimaallansa, vaan surkastuu sen tähden ja raukeaa, niin kuin kukatiesi osittain jo on tapahtunut, rumaksi ja naurettavaksi melskannaksi ja tajuttomaksi matkinnaksi.” Bergbom oli väärässä. Suomen kieli ei ylittänyt korkeakulttuurin kielimuuria juuri muuten kuin Kalevalan kohdalla. Suomessa kaikki ruotsinkieliset eivät olleet herroja, mutta melkein kaikki herrat olivat ruotsinkielisiä. Suomen suuriruhtinaskunta oli merkillinen poikkeus verrattuna muihin nationalismin vuosisadan kulttuuritekoihin, sillä lähes kaikkien fennomaanien äidinkieli ja vähintään koulukieli oli ruotsi. Vasta ylioppilaina he suomenkielistyivät.

Kiven omaperäinen opiskelu

Yliopistossa Aleksis kuunteli suomen ja modernin kirjallisuuden sekä historian luentoja, mutta ei tenttinyt mitään vaan keskittyi kirjailijan työhön. Itsekseen hän luki paljon paitsi suomalaisten kirjoittajien myös monien maailman mestarikirjoittajien teoksia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran käsikirjoituskilpailussa Kiven Kullervo voitti kaunokirjallisuuden sarjan. Cygnaeus ylisti Kullervoa väkevästi, mutta teokselle esitettiin myös voimakkaita korjausvaatimuksia. Aikaa myöten lupaava kirjailija Aleksis Stenvall tarvitsi myös jykevän taiteilijanimen, joka vasta myöhemmin vakiintui Aleksis Kiveksi. Kirjojen ensipainoksissa tekijä oli A. Kiwi.

Kiusaajan vihapuheet

Kiven Kullervon Ahlquist haukkui kunnolla tärkeimmässä mahdollisessa lehdessä, Suomettaressa. Kuulemma Nummisuutareita odotti vielä pahempi kohtalo, mutta sen Ahlquist jätti väliin, koska hän oli saman valtionpalkinnon tavoittelija. Ahlquistin kritiikki oli päällekäyvää ja ihon alle kaivautuvaa. Nummisuutareissa Aleksis vastasi ilkeyksiin: ”Tämä on vale ja vihapuhe kateudesta noussut”. Novelleiksi kutsutut, suppeat suorasanaiset kertomukset ja journalismi eivät kiinnostaneet Kiveä. Hän tahtoi laakerinsa runoudella ja sen hän otti tosissaan. Hän tekaisi pari Runeberg-mukaelmaa eli toisintoa, mutta hänen runoelmansa eivät saaneet yleisön suosiota. Kivi viittasi Lönnrotiin, jonka virsikirjassa oli samansuuntaista mitoitusta. Ahlqvist tiesi paremmin ja raivostui aloittelijalle. ”Hän leikkelee nim. sanoja niin kuin äkkinäinen nauriin-listijä naurista. Runous ei ole leikkiketo, jossa poikain on lupa heittää kuperkeikkaa ja kävellä puujaloilla.”

Kiven puolustus

”Oksasen runollisuus, sen kieli, henki ja lausetapa, ei koskaan edistä suomen asiaa, vaan saattaa sen pikemmin ijankaikkiseksi jäätymään kankeisiin kaavoihin”. Ahlqvist vain jatkoi lähes yhden miehen sotaansa. Vaikka kaikki hänen kolme kaunista poikaansa kuolivat perätysten tulirokkoon, hän ei vaipunut suremaan eikä pyytänyt välirauhaa kulttuurivihollisilta.

Snellman valittiin Kirjallisuuden Seuran esimieheksi 32 äänellä ja Ahlqvist sai vain kolme ääntä. Hän ei kelvannut kielitieteelliseen- eikä runoustoimikuntaankaan. Kivi toivoi, että Ahlqvist tuskissaan unohtaisi hänet, kun Seitsemän Veljestä julkaistiin.

Kirjallisuuden Seuran teilaus

Kritiikki viipyi, mutta sitten räjähti. ”Eipä ollut onnekas se hetki, jolloin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura päätti julkaista tämän teoksen, sillä siten on Seura syystä toimittanut itselleen moitetta, herra Kivi itselleen säälittelyä ja naurua, ja suomalainen kirjallisuus itselleen sekä moitetta, säälittelyä että naurua”.

”Tämä kirjallisuus on näihin asti säästynyt huonoista kirjoista; nyt on Suom. Kirjallisuuden Seura hankkinut sille tällaisen huonon kirjan. Innokkaita kun oltiin ’das theure Vaterland zu retten’, luultiin herra Kiven ’Seitsemässä Veljeksessä’ tavatun jotakin alkusuomalaista, aito tschuudilaista, joka oli yhdellä iskulla nostava suomalaisen kirjallisuuden kunnian kukkuloille ja näyttävä maailmalle mongoolilais-turaanilaisen hengen koko sen loistossa ja alkuperäisyydessä.”

”Korvat tukittiin varovaisempien varoituksilta, näiden sanoessa, että taideteoksen on, käydäkseen taideteoksesta, oltava kaunis niinhyvin arjalaisten kuin turaanilaisten, niinhyvin ranskalaisten kuin suomalaisten keskuudessa, mutta että tämä kertomus, ’Seitsemän veljestä’, ei ollut ainoastaan vailla kauneutta, vaan oli se, raa’asti kuvatessaan raakaa, myös tosiasiallisesti ruma ja sitä paitsi vielä varsin ikävä.”

Punastuttavat puheet

Kiven tyylirikot saivat Ahlqvistin voihkimaan:
”Tätä ennenkuulumatonta raakuutta ei voi kääntää millekään sivistyskielelle. Kirjoitus- ja painomuste punastuvat niitä toistaessaan, mutta eivätpä ole punastuneet Suomalaisen Seuran toimihenkilöt, jotka ovat panneet painoon tällaisia järjettömyyksiä.”

Ja vielä juonestakin kolmasosan peitti loputon vuoropuhelu.
”Teos on, ikävä kyllä, hassutusta ja häpeäpilkku suomalaisessa kirjallisuudessa. Varsinkin se on suomalaisen rahvaamme ilkeää häpäisyä, tekijä kun näet uskottelee, että kuvaukset ovat muka luonnonmukaisia. Tämä rahvas ei ole missään sellainen, eikä ole koskaan ollutkaan sellainen kuin tämän kirjan sankarit; hiljainen, vakaa kansa, joka on raivannut ja yhä edelleen raivaa maamme korvet viljelykselle, on aivan toista laatua kuin Impivaaran uudisasukkaat.”

Vainajakaan ei saanut levätä rauhassa

Ilmeisesti ainoana Ahlqvist ymmärsi Aleksis Kiven suureksi vuoden 1870 Suomessa ja sääti vihapuheensa sen mukaisesti. Vailla mitään häpyä Ahlqvist lyyritteli vielä ruumiinhäpäisynkin:

Runoilijaks ma ristittiin,
Sanottiin Shakespeareksi,
Verraksi Väinön väitettiin:
Muut’ en mä ollut kuitenkaan
Kuin taitamaton tahruri
Ja hullu viinan juoja vaan.

 

Aleksis Kivi kuoli 1872 vain 38 vuotiaana epätoivoisena, humalan ja hulluuden aiheuttamiin vammoihin. Ahlqvist sen sijaan kuoli lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1889 aavistamatta, että jälkipolvet pitävät häntä kansalliskirjailijan surmaajana. Suomi tarvitsi kansankuvaajansa, joka oli äidinkieleen sitoutunut, ja Suomen ensimmäinen kukoistus puhkesi, kun suomenkieliset alkoivat hoitaa maan hallintoa, kulttuuria ja taloutta. Ylösnousemus routaisesta kuopasta oli kuitenkin suoranainen ihme.

14.11.2019

AJATUSVIRTAA

Aikansa sitäkin ja sitten taas ei

Luin, että pitää saada hyvää happea, jotta löytää itsensä eksistentiaalisesti, tai siis aidon vapaasti tietoisuuden uudella tasolla. Tuuli kuljetti järveltä saasteista vapaata happea, ja uuvuttavan risusavotan jälkeen päätin löytää itseni.

MoniNainen

Olen jo pitkään kaivannut uusia merkityksellisiä kokemuksia entisten reissaamisten ja lentokentillä notkumisten tilalle. Oletukset kolmen kesän vuodesta ovat siirtyneet lähihistoriaan, sillä kypsyin ajatukseen, että hautani ei ole Espanjassa, eikä muuallakaan kotinurkkien ulkopuolella. Siispä uudet aktiviteetit tapahtukoot kotimaassa, jos ovat ylipäätään tapahtuakseen.

Elän vielä suurten muutosten ristiaallokossa, jossa sekasortoiset ja toivorikkaat tuntemukset risteilevät. Runsaat kaksikymmentä vuotta ovat matkalaukut seilanneet kodissamme, osittain täytettyinä vakiovarusteilla, odottamassa matkalle lähtöä. Talvisin laukkuja vain pakastettiin ja kesäisin auringossa tuuletettiin, jotta mikään pöpö ei pääse kotiutumaan niihin.

Käperryn siis kotiaskareisiin: hakkuujätteiden raivaamiseen, kuntoiluun ja lukemiseen, ja tietysti myös akvarellien maalaamiseen sekä runokirjan muokkaamiseen. Hän syventyy ennen kaikkea lukemiseen ja maailmankuvansa laajentamiseen. Tosin melkein päivittäin ihmettelen hänen vuosilukumuistiaan sekä laajaa tietämystään nykyisistä ja historiallisista asioista. Sellaista se lukeneisuus saa aikaan.

Minä en ole malttanut olla osallistumatta yhdistyspuuhiin, kulttuuritapahtumiin ja ystävien tapaamisiin, joihin hänellä ei enää ole kummoistakaan kytöä. Oopperaan, balettiin ja teatteriin saan kyllä hänet innostumaan, kun hankin pääsylippuja pitkällä tähtäimellä. Sivusuuntainen liukuma sosiaalisessa mediassa ei minua ole koskaan kiinnostanut. Aika ei yksinkertaisesti riitä turhanpäiväisyyksiin. Tästä syystä asiaviestien saaminen on joskus ollut hankalaa, sillä monet ihmiset eivät tajua, että on olemassa muutakin elämää kuin somessa sekoilu. Henkistä rihkamaa seuraan kuitenkin televisiosta, vaikka ohjelmat joutuvat usein melkoisen arvostelun ja vähättelyn kohteiksi. Vertaan usein niitä Espanjan televisiokanavien asiaohjelmiin. Yritän ymmärtää varsinkin kotimaisten ohjelmien tekijöitä. Se johtunee entisestä elämästäni yleisradiolaisena.

Akvarellin ja lukemisen lumo

Luomisen uuden tason löysin maalauksiini kesän aikana osallistuessani lukuisiin näyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla. Kansainvälisten juryjen päätökset ovat tiukkoja, ja jokainen jury haluaa koota mieleisensä näyttelykokonaisuuden. Akvarelli on tärkeä visuaalinen osa elämääni. Veden ja pigmentin liitto paperilla on elävä prosessi, jonka kurissa pitäminen vaatii kokemusta ja oivalluksia. Sattumalla on myös oma osansa luomisentyössä ja tuloksen voi sitten joko hyväksyä tai hylätä.

Lukemisesta saan syttyjä uusiin oivalluksiin, joten ajatusten taso kipuaa aika ajoin suomalaisen inhorealismin yläpuolelle. Totuuden jälkeinen aika on tosiasia kuten Poutasään loppuminenkin. Nämä isot, elämäämme ja ajatuksiamme ohjailevat muutokset ovat tapahtuneet meidän aikanamme siis vasta äskettäin. Totuudenjälkeisyys (post-truth) ilmaantui sanana laajaan julkisuuteen vuonna 2016. Tiettävästi termi esiintyi ensimmäisen kerran Nation-lehdessä vuonna 1992 näytelmäkirjailija Steve Tesichin artikkelissa. Totuudenjälkeinen aika on kuitenkin kyseenalainen termi, sillä tuskin totuutta on ollut olemassakaan, pohti internetin keinoelämää vierastava, kielikiihkoilija Teemu Keskisarja televisio-ohjelmassa. Ei kai totuuden jälkeisyyttäkään silloin voi mitata.

Tiedon luonne 

Oxford Dictionariesin määritelmän mukaan totuudenjälkeisyys liittyy olosuhteisiin, joissa tieto vaikuttaa julkisen mielipiteen muodostamiseen vähemmän kuin tunteet ja henkilökohtaiset uskomukset. Teoksen Totuuden jälkeen toimittajat tähdentävät, että ihmisten tunteet ja henkilökohtaiset uskomukset vääristävät aina tapaa, jolla he informaatiota käsittelevät. Totuudenjälkeisyys on kokoelma kysymyksiä länsimaisten liberaalien demokratioiden nykytilasta.
Valitettavasti nämä ilmiöt esiintyvät Suomessakin, eikä epämiellyttäviä asioita voi ”lakaista maton alle”.

”Totuuskin on matkustavainen”

Tosiasioita kiertävät ja peittelevät poliitikot ja muut valtaapitävät ovat ”jokapäiväistä leipäämme”. Neuvostoliiton dramaattisen hajoamisen tilalle syntyi parissa kymmenessä vuodessa autokraattinen Venäjä, jossa kansalaisyhteiskunta on tukahdutettu. Kirjassaan Poutasään jälkeen Mika Aaltola arvioi, että Venäjän tulevaisuudennäkymät ovat heikot. Mitä tämä mahtaa tarkoittaa?

Geopoliittinen ymmärrys oli monilta tietoviisailta hukassa Suomessakin poutasään aikana. Muka demokratia lyötäisi tiensä Venäjän laajoille aroille ja takapajuisen kansanosan elämään. Nyt sitä ei usko enää kukaan. Vallankumoukset vapisuttavat valtioita, mutta kansa pysyy samana.

Ihmeellinen itsenäisyytemme  

Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Lenin ja neuvostohallitus tunnustivat Suomen itsenäisyyden vuoden viimeisenä päivänä ja viimeisellä tunnilla. Se oli edellytys muiden ulkovaltioiden tunnustamiselle. Itsenäisyys ei kuitenkaan ollut yksinkertainen asia vaan julistuksesta oli vielä pitkä matka täydelliseen itsenäisyyteen. Keväällä 1918 käydyn sisällissodan jälkeen käytiin vielä poliittinen kamppailu maan tulevasta valtiomuodosta.

Kuningasseikkailumme

Kuningaskuntaa kannattavat monarkistit pyrkivät saamaan Suomeen saksalaisen kuninkaan, Hessenin prinssi Friedrich Karlin. Monarkiahanke sidottiin Suomen ja keisarillisen Saksan väliseen yhteistyöhön, joten se kariutui, kun Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan. Friedrich Karl ehdittiin valita eduskunnassa Suomen kuninkaaksi 9. lokakuuta 1918, mutta hän ilmoitti joulukuussa luopuvansa kruunusta.

Demokraattinen tasavaltamme

Suomen itsenäisyyden tarkasta ajankohdasta voidaan olla montaa mieltä, kirjoittaa professori Martti Häikiö uudessa kirjassaan Pitkä tie itsenäisyyteen. Hän asettaa prosessin vuosiin 1917-1919. Itsenäisyysjulistuksen aikaan Suomen hallituksella ei ollut armeijaa eikä poliisia valvomassa sisäistä turvallisuutta. Sen sijaan venäläisiä sotilaita oli ja ne tekivät mitä lystäsivät. Valkoisen armeijan voitto toukokuussa 1918 oli askel kohti itsenäisyyttä. Seuraavan vuoden kesällä hyväksyttiin uusi hallitusmuoto ja valittiin presidentiksi Kaarlo Juho Ståhlberg. Tarton rauhassa syksyllä 1920 varsinaisesti järjestettiin Venäjän ja siitä irtautuneen Suomen suhteet.

Historiaton linja

Martti Häikiö kuului ministeriön asettamaan työryhmään, jonka tehtävänä oli ideoida itsenäisyyden satavuotisjuhlintaa. Hän esitti, että satavuotismuistoa juhlittaisiin kokonaisuutena kohteena vuodet 1917,1918 ja 1919. Hallitus päätti toisin ja rajasi kohteeksi vain vuoden 1917. Nimeksi tuli Suomi 100. Häikiön mielestä tämä linjaus sivuuttaa itsenäistymisprosessin monimutkaisuuden. Suomi ei suinkaan syntynyt 1917 vaan kasvoi kansakunnaksi vuosisatojen kuluessa ja tunnustettiin täysivaltaiseksi valtioksi lopullisesti vuonna 1919.

14.3.2018

SUURET SUKUPUUTTOAALLOT

Helmivene

Kun katselee Espanjan kauppahallien kala- ja äyriäislajeja, niissä voi havaita monia ikiaikaisia muotoja. Arviolta viisi miljardia vuotta sitten alkoi maapallon eliökunnan kehittyminen. Kaikki elävät olennot polveutuvat samasta yksisoluisesta kantamuodosta, josta evoluutio on kehittänyt monimuotoisen elämän kirjon.

Muinaisista eliöistä paleotaiteilija Maija Karala on maalannut kuvia, jotka perustuvat todellisiin löytöihin ja tutkimuksiin viidestä edellisestä sukupuuttoaallosta. Maalaukset ovat Kuopion museon arkistosta.
Elämme nyt maapallolla kuudetta suurta sukupuuttoaaltoa. Emme tietenkään tiedä kuinka suuri tästä mullistuksesta tulee. Sen katsotaan alkaneen kaksi ja puolisataa vuotta sitten, jolloin Kehruu-Jennyn rakentamisesta alkoi teollinen vallankumous. Teolliset keksinnöt mahdollistivat erilaisten tavaroiden myös ”turhakkeiden” tuotannon yhä tehokkaammin ja vähemmällä työvoimalla.

 

Mitä tällä lintujen ja nisäkkäiden valtakaudella tapahtuu jää nähtäväksi. Tuhon alku on kuitenkin lähes kokonaan ihmisen aiheuttamaa. Ihminen on ajanut eläinlajeja sukupuuttoon tuhansia vuosia ja nykyään tahti on vain kiihtynyt.

Syyt sukupuuttoaaltoihin

Egolokiset katastrofit, kuten tulivuorenpurkaukset tai meteoriitit ovat aiheuttaneet maapallon lämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden rajun nousun. Joukkotuhot ovat sitten muuttaneet evoluution käytettävissä olevaa materiaalia, mutta elämän monimuotoisuus on lähtenyt jokaisen katastrofin jälkeen uudelleen lisääntymään.

Ilmaston muutos

New Yorkin Columbian yliopiston tutkimusverkon raportista ilmenee, että Helsingissä lämpötilan nousu on maailman huippua ja tulvat tulevat olemaan Euroopan pahimpia. Raportti ennustaa Helsingin keskilämpötilan nousevan 2020-luvulla pahimmassa tapauksessa 2,5 astetta. Näin jyrkkää lämpötilan nousua ei ennusteta mihinkään muuhun Euroopan kaupunkiin.

Samansuuntaiseen ennusteeseen on päätynyt myös Newcastlen yliopisto Britanniassa. Sen mukaan lähivuosikymmenten pahimmat tulvat Euroopassa koettelevat Dublinia, Helsinkiä, Riikaa, Vilnaa ja Zagrebia. YK:n mukaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on, että ilmasto ei saisi lämmetä enempää kuin 1,5 astetta vuodessa. Todennäköisesti tavoitteeseen ei päästä tänäkään vuonna.  

Jatkuvan kasvun ideologia

Mihin johtaa tämän länsimais-kristillis-kapitalistisen kulutusyhteiskunnan jatkuvan kasvun ideologia? Maapallolla oli vuonna 1800 ihmisiä noin yksi miljardi. 1900-luvun alussa ihmisiä oli kaksi miljardia, mutta vuona 1960 ihmisiä oli jo kolme miljardia. Tämä ihmismäärä on keskimäärin se mihin maapallon ekologinen kantokyky riittää luonnonvarojen osalta. Mutta jo vuosia on keskikesällä toitotettu, että tämän vuoden ekologiset voimavarat on käytetty. Väestömäärän kasvu on tosin hidastunut. Ihmisiä on nyt 7.7 miljardia, mutta tutkijoiden ennusteen mukaan maailman väkiluku on kahdeksan miljardia vuonna 2020.

Monien päättäjien mielestä immateriaalinen kulutus, kuten palvelujen, taiteiden, sosiaalisen median (facebookin) käyttö ei vaikuta ilmaston muuttumiseen. Totta kai, jos menet kirkkopuistoon ja laulaa luikautat siellä pari veisua ”omasta päästä” ilman paperia, ilmasto rasittuu melko vähän (tosin kengänpohjat kuluvat), mutta juuri mitkään muut kulttuuri-ja taideproduktiot eivät synny ilman energian ja tavaran kulutusta.

Maailma ilman meitä

Hätkähdyttävää on lukea amerikkalaisen Alan Weismanin kuuluisaa teosta The World Without Us. Se valittiin muun muassa Time-lehden vuoden 2007 tietokirjaksi. Teos on julkaistu suomeksi nimellä Maailma ilman meitä 2008. Kirjassa Weisman leikittelee ajatuksella, jossa ihminen katoaa tyystin maapallolta. Kirjassa kuvaillaan kuinka luonto valtaa takaisin ihmisen muokkaamat alueet.

Mitä tapahtuu maapallolle ilman ihmisiä seuraavana päivänä, mitä viikon, kuukauden, vuoden, sadan tai tuhannen vuoden kuluttua? Tässä vaiheessa tosikko toteaa, ettei ihmisten yhtäkkinen ja täydellinen katoaminen ole mahdollista. Se on erittäin epätodennäköistä, mutta ei sentään aivan mahdotonta. Esimerkiksi jonkin superviruksen kehittyminen saattaisi kyseenalaistaa ihmisen olemassaolon maapallolla.

Kun viime aikoina ympäristökeskustelu on tuntunut kohdistuvan vain ilmastonmuutokseen, niin Maailma ilman meitä laventaa huomiota muihinkin aiheisiin. Weisman kirjoittaa ihmisestä luonnon tuhoa aiheuttavana voimana, joka vetää vertoja tulivuorille, maanjäristyksille, jääkausille ja asteroideille.

Ilmastonmuutos on vain yksi ihmisen aikaansaannoksista ja se vaikuttaa eniten ihmisen itsensä elämään maapallolla. Tähtitieteilijöiden ja muiden ”taivas viisaiden” mukaan, ihmisen olemassaolosta ei jäisi muuta jälkeä kuin avaruudessa kohti tuntemattomia aurinkokuntia etenevät radioaallot, joihin on tallentunut ääntä ja kuvaa ihmiselämästä.

”Tosiasiallisesti poliittisen ja vihreän eliitin puuhastelulla ei ole suurtakaan merkitystä ihmisen elinympäristön kannalta ellei väestömäärää, tavaroiden tuottamista ja kuluttamista saada puolitettua”, hän sanoi ja jatkoi, ”After me the Flood.”

 

 

 

29.1.2018

MAASTA TOISEEN

Matkustaminen Espanjan ja Suomen välillä vuodenvaihteessa, on saanut minut pohtimaan kahden erilaisen kulttuurin äänestyskäyttäytymistä ja vallankäyttöä. Barcelonan kahinat ja Suomen rauhalliset presidentinvaalit ovat ääripäitä kansalaisten reaktioissa. Suomessa vaalit olivat tosin kilpajuoksu, jonka voittaja oli etukäteen tiedossa. Espanjassa käytettiin diktatuurille ominaista väkivaltaa, jollaista demokraattisesti johdetussa valtiossa ei kuvittelisi olevan.

Koskaan aikaisemmin suomalaiset eivät ole irtaantuneet puoluesidonnaisuudesta yhtä paljon kuin nyt, sanoo emeritusprofessori Heikki Paloheimo. Helsingin Sanomien mukaan bakteerin kasvun seuraaminen tarjoaa enemmän mielenkiintoa kuin vaalikampanja ”kahdeksan monotoonisen ehdokkaan” välillä. Tämä rinnastus on mielestäni vähintään ontuva. Katsoin kaikki television vaalikeskustelut ja tentit sekä muutamia kuuntelin myös radiosta, eikä yksikään pitkästyttänyt minua.

Saksalaiset tiedotusvälineet kuvailivat, että suomalaiset etsivät presidentinvaaleissa tyyntä arvaamattomuuden aikana. Deutsche Wellen nettisivujen presidentinvaalijutussa katsotaan, että Suomessa pelataan varman päälle. Istuva presidentti Sauli Niinistö nähdään tylsänä mutta, varmana valintana yhä epävakaammassa maailmassa. Ehkä näissäkin kommenteissa haiskahtaa pelon lietsomisen tuulahdus, mikä on ollut ominaista myös suomalaisissa tiedotusvälineissä. Onko siihen aihetta, on kokonaan toinen juttu.

Onko onnellisia ratkaisuja olemassa

Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. (Saarnaaja 1:9) ”Ei edes Pohjantähden alla”, jatkaa hän ”lempirunoilijansa” Teemu Keskisarjan sanoin.

Puhutaan valmiista maailmasta, mutta todellisuudessa se muuttuu yhä keskeneräisemmäksi. Nationalismin tarina jatkuu, ja ilmeisesti se pysyy eurooppalaisen politiikan olennaisena ainesosana vielä pitkään, sillä olihan se keskeinen ajatus Euroopan Unionia rakennettaessa. Euroopan ja koko maailman johtajat korostavat, että väkivallalla ei saada ratkaistua kriisejä ja sotia. Neuvotteleminen ja sopiminen ovat ainoat keinot osapuolien keskinäisten erimielisyyksien ratkaisemisessa, entä Kataloniassa armon vuonna 2018.

Eurooppa on kansallisvaltioajattelun eli nationalismin kehto. ”Olisiko muka jokin muu rakenne, jonka ympärille yli seitsemän miljardia ihmistä pystyisi planeettaansa järjestämään”. (Kuoleman tanssi, Askeleita nationalismin Euroopassa: Heikki Aittokoski)

Kreikkalainen demokratia

Ateenan kultakauden demokratia ei ollut oikeastaan lähelläkään nykyistä länsimaista käsitystä demokratiasta, sillä 400-luvun (eaa.) aikuisväestöstä vain noin viidesosalla oli äänioikeus. Tärkeistä asioista ensin keskusteltiin, ja sitten äänestettiin vapaiden, asekuntoisten, syntyperäisten miesten kesken, jotka muodostivat täysivaltaisten kansalaisten joukon. Käytännössä päätökset luisuivat suppealle ydin piirille. Naiset, orjat ja muualta tulleet suljettiin pois valtion hallitsemisesta.

Kyseessä oli todennäköisesti ensimmäinen suoraan demokratiaan perustuva hallintotapa. Kaikki täysivaltaiset kansalaiset osallistuivat kansankokouksiin, valtion virkoja jaettiin arpomalla, ja jokaisen kansalaisen velvollisuus oli osallistua valtion asioiden hoitoon.

Ateenan kaupunkivaltio rakentui vapauden eetokselle – vaikka vapaus koski vain miehiä – sekä oman valtiomuodon ylemmyydestä ja omien kansalaisten etevämmyydestä. (Demokraattinen perintömme: Kai Alhanen ja Tuukka Perhoniemi)

Joka tapauksessa 400-luvun (eaa.) Ateenan demokraattisen kauden kulttuurien kukoistus muodostaa perustan merkittävälle osalle länsimaisen sivilisaation myöhempiä saavutuksia.

Sota tuhosi kukoistuksen

Jostain syystä menestyvän kansakunnan tai valtion fanaattinen tarve on aina laajentua ja alistaa muita kansoja ja maa-alueita hallintaansa. Tämä taipumus yleensä ennen pitkää tuhoaa myös koko alkuperäisen valtion. Niin kävi myös kukoistavalle ja demokraattiselle Ateenalle.

Ateenalainen Thukydides (n. 455 – n. 395 eaa.) kuvaa Ateenan ja Spartan välistä kolmekymmenvuotista sotaa teoksessaan Peloponnesolaissota. Sitä on pidetty kriittisen historiantutkimuksen alkusysäyksenä. Teokseen sisältyy Perikleen hautajaispuhe sodassa kaatuneille. Puhe sisältää kaikki ne elementit, jotka nationalismiin vetoava poliitikko sisällyttäisi nykyäänkin palopuheeseensa.

Perikles Ksanthippoksenpoika (n.495 – 429 eaa.) oli Ateenan suuruudenajan valtiomies ja taiteiden suosija, hän rakennutti myös Akropolin ja Panthenon temppelin. Ateenan ja Spartan välinen sota päättyi ateenalaisten häviöön. Viimeisenkin ajatuksen Kreikan herruudesta ja Ateenan kukoistuksesta tuhosi rutto.

Perikleen mukaan Ateenan valtion kukoistus johtui siitä, että demokratia on kiinteässä yhteydessä yksilöiden kehitykselle. Kehittyneet yksilöt luovat valtiollisen suuruuden. Demokratiassa eläminen muovaa kansalaisia kokonaisvaltaisesti. Kyseessä ei ole kuitenkaan sopeutuminen tasapäistävään muottiin. Muun muassa nämä ajatukset jäivät innoittavaksi perinnöksi jälkipolville.

Eurooppa on mahdollisuuksien maanosa

Ensimmäinen tiedetty maininta Euroopan alueesta on homeerisessa hymnissä Apollolle, noin vuodelta 522 eaa. Satakunta vuotta ennen Perikleen puhetta Kerameikoksen hautausmaalla. Eurooppa nimi on kreikkalaista alkuperää. Tarun mukaan ylijumala Zeus ryösti Eurooppa-neidon Foininkiasta valkoiseksi häräksi naamioituneena ja ui neito selässään Kretan saarelle.

Nationalismi

Saksalaisfilosofi Johann Gottfried Herder käytti nationalismi-sanaa jo 1700-luvun lopulla, vaikka brittihistorioitsija Elie Kedourien mukaan nationalismi on vasta 1800-luvun alussa keksitty oppi. Sen mukaan ihmiskunta jakautuu luontaisesti kansakuntiin ja ainoa hyväksyttävä hallinnon tapa on kansallinen itsehallinto.

”Kumpikohan nationalismi on hyväksyttävämpää tai oikeampaa; Espanjan vai Katalonian,” hän mietti ääneen.

 

14.11.2017

Aurinkoinen ilmasto

LA NIEBLA DEL MAR EN EL SOL _ MERISUMUA AURINGOSSA                              

Espanja on erilainen maa ilmastoineen ja ihmisineen. Yli kaksikymmentä vuotta jokaiseen vuoteeni on kuulunut kolme kesää, ensimmäinen ja kolmas Costa Blancalla, missä myös opetan akvarellia ja kirjoitan. Suomen kesää ei tietenkään voita mikään.

Vähitellen olen oppinut ymmärtämään Iberian niemimaalla elävien kansojen historiallisista taustoista johtuvia pyrkimyksiä. Espanjassa ilmestyvän, suomalaisille suunnatun lehden toimittaja kirjoitti, että Espanja on perinteisesti tolerantti maa. Kirjoittaja ymmärtää ilmeisesti perinteeksi vain Francon jälkeisen ajan eli aika ennen vuotta 1975 ei kuulu hänen historiallisiin perinteisiinsä.

Jos Espanjalaiset haluavat unohtaa Francon ajan, he haluavat toden näköisesti unohtaa myös 1400-luvun lopussa alkaneet juutalaisten ja muhamettilaisten vainot. Muhammedin kuoleman jälkeen 632 jaa. islamilaiset olivat levittäytyneet vuoteen 711 mennessä Etelä-Espanjaan, ja 732 aina Keski-Ranskaan saakka (siis sadassa vuodessa), jossa Kaarle Martel pysäytti islamilaisten etenemisen Poitiers’ssa.

Espanjan uskonnoista
Iberian niemimaalla eri uskontokunnat elivät neljä-viisisataa vuotta ilman suurempia kahnauksia. Maurilainen kulttuuri ja rakennustaide näkyvät edelleen eri puolilla Espanjaa, ja heistä, maureista, sanotaan, että he olivat tolerantteja toisuskoisia kohtaan.

Katoliset espanjalaiset aloittivat reconquistan 1100-luvulla. Takaisinvalloitus kesti noin kolme sataa vuotta. Espanjalaiset yrittivät käännyttää toisuskoisia tai ajoivat heidät maasta. Vuonna 1492 saatiin valloitettua Granada maureilta, ja se oli reconquistan viimeinen etappi.   

Vuonna 1517 Luther julkisti teesinsä mm. anekauppaa vastaa. Tästä käynnistyi reformaatio eli uskonpuhdistus. Katolinen kirkko haluttiin ehdottomasti pitää puhtaana protestanttisista vaikutuksista. Niiden torjumiseksi Keskiajalla perustettiin inkvisitio, pahin kaikista vastauskonpuhdistuksen työkaluista. Se levisi myös Espanjaan, missä sen sanotaan olleen tehokkainta ja kuoleman rangaistusta käytettiin usein löyhin perustein.

Kuinka moneen kansanmurhaan nämä ns. tolerantit espanjalaiset ovatkaan syyllistyneet. Kanarian saaria asuttaneet guanchit tapettiin 1500-luvulla sukupuuttoon. Pitkine seipäineen alkuasukkaat pyrkivät valloittajia pakoon, hyppien rotkojen yli, mutta valloittajat veivät voiton.

Geneettisten tutkimusten perusteella suuri osa guancheista oli Pohjois-Afrikasta muuttaneiden heimojen jälkeläisiä, jotka siirtyivät Kanarian saarille mahdollisesti Saharan kuivumisen aikoihin n. 6 000 eaa.. Guanchien kielestä voidaan löytää yhtymäkohtia berberikieliin. Guanchit eivät berberien tavoin syöneet lainkaan kalaa, ja eurooppalaisten saapuessa he eivät osanneet pyydystää sitä. Varhaisimmat espanjalaiset lähteet kuvailevat guancheja vaihtelevasti, mutta 1500-luvun lähteiden mukaan Teneriffan guanchit olivat pitkiä, ruskettuneita, vahvarakenteisia, vaaleahiuksisia ja sinisilmäisiä.

Kanarian saariin kuuluvalla La Comeran saarella esiintyy kieli, joka on viestimistä viheltämällä, jo 1400-luvulla paikallisten tiedetään käyttäneen sitä. Vähitellen espanjalaismiehittäjätkin omaksuivat kielen. Viheltämällä voidaan muodostaa noin 4 000 sanaa ja vaikeakulkuisessa maastossa äänenkantama voi olla jopa kolme kilometriä. Silbo on ollut pakollinen oppiaine La Comeralla vuodesta 2000 alkaen ja vuonna 2009 se sai Unescon Intangible Heritage -statuksen.

Maan satoa

Pannukakku vai pallo
Kristoffer Kolumbuksen rantauduttua Amerikkaan 1492 alkoi Iberoamerikan intiaanien orjuuttaminen. Kolumbus ei etsinyt Amerikkaa vaan meritietä Intiaan. Hänen ongelmansa ei ollut maapallon muoto vaan sen koko.  Filosofi Aristoteleen kerrotaan jo lähes kaksituhatta vuotta ennen Kolumbusta todistaneen maapallon pyöreäksi. Hän laski myös maapallon ympärysmitan lähes oikeaksi.

Kun Keskiajan lopulla Euroopan yliopistoissa opetettiin, että maailma on pallo, kirkon edustajat ja kansa uskoivat vielä pannukakkuun, jonka keskellä sijaitsi Jerusalem. Maapallon alapuolella oli ”ylösalaisin maa”. Siellä asui yksisilmäisiä jättiläisiä, kyklooppeja ja koirankuonolaisia. Uskottiin myös Fenix-lintuun, joka syntyi uudestaan omasta tuhkastaan.

Nousu, uho ja tuho
Espanjasta tuli mahtimaa viisisataa vuotta sitten, kun konkistadorit alkoivat roudata hopeaa ja muita rikkauksia Iberoaméricasta emämaahan. Ne alkuasukkaat, joita ei tapettu tai jotka eivät kuolleet vanhan maailman tauteihin, ajettiin omilta asuinsijoiltaan kaivoksiin louhimaan arvometalleja herrakansan tarpeisiin.

Rikastumisen ja menestymisen autuutta kesti vain sata vuotta, kunnes Espanjalle kävi samoin kuin monille muille ikuisiksi tarkoitetuille imperiumeille – maan asema mureni ja se unohtui Pyreneitten taakse. Espanja eristyi Euroopasta sukupolvien ajaksi ja suuntautui enemmän Iberoaméricaan.

Valta johtaa hulluuteen ja hulluus valtaan
Läpi ihmiskunnan historian maailmaa ovat johtaneet monet hullut, vallanhimoiset, henkisesti häiriintyneet tai muuten arvaamattomat johtajat.

Kun Espanjassa, Habsburgien sukuun kuulunut, Carlos II ”Hullu” kuoli vuonna 1700 jaa. ilman perillistä, alkoi Espanjan perimyssota (1701 – 1714 jaa.), joka kesti 13 vuotta. Valta siirtyi Ranskaan Bourboneille, ja Ludvig XIV:n pojanpoika kruunattiin Ranskan Versaillesissa Espanjan kuninkaaksi.

Katalonia, Navarra ja Pais Vasco (Baskimaa) ryhtyivät aseelliseen vastarintaan, jonka bourbonilaiset kukistivat julmasti. Silloin jo synnytettiin vastakkain asettelu katalaanien ja Bourbonien välille, ja se on jatkunut nykyaikaan asti mm. toistuvina itsenäistymispyrkimyksinä. Bourbonien aika oli poliittisten myllerrysten ja monien skandaalien aikaa, niinpä espanjalaiset lakkauttivat monarkian ja tekivät Espanjasta tasavallan 1931.

Vallan juuret

Diktaattori Francon aika
Vuonna 1936 Francisco Franco johti joukkoineen Espanjan sisällissotaan, joka vaati ainakin puolen miljoonan ihmisen hengen. Hän julisti taistelevansa isänmaan, kirkon ja monarkian puolesta. Voitettuaan sodan Franco kuitenkin ihastui valtaan niin paljon, että antoi Alfonso XIII:n kuolla maanpaossa Roomassa. Näin Franco otti lujan niskalenkin Espanjan kuninkaallisista. Hän ajoi myös Don Carlosin, Espanjan nykyisen kuninkaan, Felipen, isoisän maanpakoon.

Vuonna 1947 Franco julisti Espanjan kuningaskunnaksi, mutta hallitsi itsevaltaisesti monarkiaa elin-ikäisenä presidenttinä vuoteen 1975. Hän piti itsellään myös seuraajansa valitsemisoikeuden.  Francon kuoleman jälkeen, vuosia kestäneissä neuvotteluissa, sovittiin, että Francon ajan julmuudet haudataan.  Joulukuun 6.1978 hyväksyttiin maalle Perustuslaki.  

Uudelleen syntynyt Fenix-lintu
Vielä 1960 luvulla YK luokitteli Espanjan kehitysmaaksi. Runsaan kymmenen vuoden kuluttua siitä oli tullut maailman yhdeksänneksi suurin teollisuusmaa. Miljoona ulkomailla, lähinnä Saksassa, työskentelevää espanjalaista lähetti neljänneksen tuloistaan kotimaahan. Noilta ajoilta ovat peräisin siirtotyöläisten sanonnat: ”niňos de septiembre” ja ”cama caliente”.

Franco ei ymmärtänyt taloudenhoitoa, mutta hän kannatti omavaraisuutta. Ulkomaalaisia investointeja alkoi virrata Espanjaan, ja kun Francon hallitus poisti viisumipakon, turismi ponkaisi liikkeelle.

Kuningas Felipe VI
Nykyinen Espanjan kuningas Felipe syntyi tammikuussa 1968 Madridissa, Espanja oli silloin vielä tiukasti diktaattori Francon hallinnassa. Kun Felipen isä Juan Carlos nousi Espanjan kuninkaaksi 1975, Felipe sai Espanjan kruununperilliselle kuuluvan Asturian ruhtinaan arvon vuonna 1977 vain hieman ennen, kun täytti yhdeksän vuotta.

Felipe solmi avioliiton 2004 uutistoimittaja Letizia Ortiz Rocasolanon kanssa. Pariskunnalla on kaksi tytärtä, Leonor (s. 2005) ja Sofia (s. 2007). Kesäkuussa 2014 Felipe VI:sta tuli Espanjan kuningas. Uuden hallitsijan urakkana on ollut kuningasperheen naarmuuntuneen julkisivun kiillottaminen.

Merkille pantavaa on kuitenkin, että 1.10.2017, katalonialaisten ns. kansanäänestyksen yhteydessä, kuningas ei maininnut puheessaan lainkaan Kataloniassa harjoitettua poliisiväkivaltaa. Valtiollinen poliisi hakkasi silloin satoja itsenäisyyttä kannattavia kansalaisia sairaalakuntoon, koska Katalonian itsehallintoalueen oma poliisi, Mosso d’Esquadra, tyytyi ainoastaan seuraamaan rauhanomaista kokoontumista, eikä estänyt äänestämistä.

Espanjan pääministeri Mariano Rajoy painoi paniikkinappulaa. Ihmisiä yritettiin estää äänestämästä ja ääniuurnia takavarikoitiin. Risteilyaluksilla yöpyneet valtiollisen poliisin väkivallan käyttäjät palkittiin, ja siitä kieltäytyneet paikalliset poliisit joutuvat oikeuteen ja erotetuiksi viroistaan.

Mielenkiintoista on myös, että Kansallispäivän, El Dia de la Hispanidad, espanjalaisen kulttuurin päivän juhlaparaatista ja muista juhlallisuuksista puuttui Espanjan 17:sta itsehallintoalueesta kolmen; Katalonian, Navarran ja Pais Vascon edustus.    

Ympyrä sulkeutuu
Meillä Suomessa islamilaisten suurmoskeijahanke puhuttaa ja jakaa mielipiteitä. Madridissa on jo suurmoskeija, La Mezquita M30 minareetteineen. Maassa on kaikkiaan n. 1500 rekisteröityä moskeijaa, joissa imaamit vaihtuvat viiden vuoden välein. Saudi Arabian wahhabitien sharia-laki valtaa alaa, ja terroristit pääsevät kuollessaan paratiisiin. Espanjaa islamilaiset nimittävät Al Andalukseksi.

Aurinko ja meri

 

 Entä nykyään
”Ulkomaalaista, joka on kiinnostunut maan tavoista ja kulttuurista, ihaillaan ja kannustetaan – mutta ei pakoteta mihinkään. Maassa vallitsee turvallisen oloinen länsimainen kulttuuri.” Jatkaa toimittaja pääkirjoitustaan.

Tämä näkyi, kaksipuoluejärjestelmän hajoamisen jälkeen, neljän puolueen taisteluna. Hallitusta ei meinattu millään saada muodostettua. Monen kuukauden yritysten jälkeen muodostettiin vihdoin Mariano Rajoyn vähemmistöhallitus.

Syvälle juurtunut ja aikaisemmin osittain hyväksytty korruptio on nostettu syytettyjen pallille. Maan korkeita johtajia ja vallankäyttäjiä talutetaan oikeuteen ja vankilaan päivittäin. Televisiokanavat suorastaan nautiskelevat korruptoituneiden pidätyksillä. Sama laaja korruptioilmiö on vallalla kaikissa ”oliivimaissa” ja monissa Itä-Euroopan maissa. Sen kitkeminen näyttää olevan miltei mahdotonta. Euroopan Unionin maissa kulttuurierot ovat suunnattoman suuret.

Kodista ja perheestä
Sosiologi Amando de Miguelin mukaan Espanjassa on kolme perinnettä, jotka erottavat miehet naisista: arabi-, juutalainen- ja katolinen perinne. Francon aikana sukupuolten erottelu säilyi esim. kirkoissa ja uimarannoilla. Nykyään tiedotusvälineet näyttävät käsittelevän entistä enemmän sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Pohjoismaalaisittain katsottuna perheen asema Espanjassa on vielä vahva. Syyllisyys ei kasaannu katolisessa elämänpiirissä, synnit saadaan anteeksi ripillä, kun taas protestantin syntikuorma kasvaa ja saa hänet paiskimaan töitä yhä lujemmin.  Taputtamisperinne on myös erittäin suosittu, jopa hautajaisissa taputetaan, kun arkku lasketaan hautaan. Kenellehän silloin taputetaan?

Menneisyyden varjot

Jalkapallo on Espanjassa lähes uskonto, ainakin se on maailmankatsomus. Kaksi kertaa vuodessa pelattava El Clasico, Real Madridin ja Barcelonan huipputaitavien pelaajien ottelu, on mielestäni maailman parasta jalkapalloa.

Ilosofiaryhmämme vetäjä lähetti terveisiä
Lampimat holat Sinulle! Tässäpä tulee lupaamani valta– sanan määritelmä:
” Valtaa on niillä ihmisillä, jotka hallitsevat niitä väyliä, joiden kautta toiset ihmiset saavat tarpeensa tyydytetyksi”! Anna hulluuden palaa ja muistuta lukijoitasi myös seuraavalla: ”Jokainen ihminen on hullu. Eroa on vain määrässä ja laadussa”.

1.3.2017

SUOMIKUVIA JA HIPPUSIA HISTORIASTA

Vahvuutemme

Eri sukupolvet katsovat asioita eri näkökulmista

Me suomalaiset haluamme kokea yhteenkuuluvuutta ja ylpeyttä omista saavutuksistamme, ja onhan siihen ollut monta kertaa aihettakin lyhyen historiamme aikana. Haluamme tuntea olevamme aivan erityinen kansa tällä Telluksella. Maamme juhlavuoteen liittyen monilla kirjoittajilla ja eri alojen taiteilijoilla on ollut ja tulee olemaan tarve kertoa Suomen synty- nykyisestä ja tulevasta historiasta, omista lähtökohdistaan ja oman tietämyksensä pohjalta. ”Kotimaa tää pohjoinen” -teemaan liittyen maalasin minäkin oman suomikuvani, ja tallensin siihen ”Vahvuutemme”.

Nuoremman polven toimittaja Heikki Kärki pitää sata-vuotiasta Suomea menneeseen jämähtäneenä tosikkona. Hän arvelee, että Itsenäisyyspäivän pönötys kestää tänä vuonna 365 vuorokautta. Miksi historiasta poimitaan vain ne hetket, joilla voidaan kiillottaa kuvaa sisukkaasta, rehellisestä ja kokoonsa nähden merkittävämmästä kansakunnasta? Onnettomat kohtalot ovat yhtä todellista historiaa kuin sankaritarinatkin. Suomi on hyvä maa elää, mutta huumori puuttuu kokonaan itsenäisyydestä puhuttaessa. Se on sääli, sillä jos historiaa tarkastelee pilke silmäkulmassa Suomi vaikuttaa inhimilliseltä vanhukselta, jonka elämään on kuulunut myös kommelluksia ja hortoilua. Välillä on hännystelty Saksaa, välillä Neuvostoliittoa ja välillä Yhdysvaltoja.

Ylävitoset Suomelle

Presidentti Sauli Niinistö pohti uudenvuoden puheessaan hyvän ja pahan elementtejä. Hän kehotti kaikkia kansalaisia tuntemaan vastuunsa ja auttamaan vähempiosaisia. Kansallisuusaatteen ja Talvisodan ihmeen tulisi tukea oikeudenmukaisuuden tunnetta ja johtaa hyvän tekemiseen. Niinistön mielestä kuljemme varjojen maassa, niinpä pahaan varautuminen on tärkeää. Pahalle on pantava rajoja. Koska EU on heikompi kuin koskaan, sen yli puhutaan idän ja lännen välillä. Tiedon hankkiminen ja vaihto ovat tärkeimpiä asioita murenemista enteilevässä EU:ssa.  

Ei Suomea ole aina ollut ja tutkimus on vielä kesken

Sata-vuotiaan menneisyydessä on monia tapahtumia, jotka kaipaavat uudelleen arviointia. Professori Henrik Meinanderin mukaan Suomi muodostui vasta 1800-luvun lopulla, siihen asti se oli ollut vain pienen, älymystön ja virkamiesten muodostaman ryhmän ajatus. Suomen ja Saksan sotien aikaisessa historiassa olisi myös uudelleen tutkittavaa. Olisi otettava huomioon kansainväliset tekijät sekä talous.

Dosentti Teemu Keskisarja aloittaisi Suomen historian ajasta ennen itsenäisyyttä. Ruotsin vallan kriittinen tarkastelu on ollut vuosikymmeniä epäsuosiossa. Tutkija täräyttää suorasukaiseen tapaansa: ”Ruotsi kohteli Suomea v-maisemmin kuin mikään Euroopan siirtomaavalta (alusmaitaan). Onko täysin unohtunut, ettei suomalainen ennen 1800-luvun loppua voinut käyttää suomen kieltä oikeudessa edes arkisissa perintö- ja lapsenruokkoasioissa. Ruotsi saisi olla kiitollinen Suomelle, jonka takana se on ollut suojassa (Venäjältä) tuhat vuotta.”

Professori Martti Häikiö pitää sisällissotaa (vapaussotaa) Suomen historian hirveimpänä tragediana, jonka taustasyistä ja uhrien kokemuksista on kirjoitettu paljon, mutta kapinan syyt ja siihen ajautuminen puuttuvat lähes kokonaan uudemmasta tutkimuksesta. Häikiön mielestä pitäisi selvittää, miksi Suomen Sosiaalidemokraattinen Puolue päätyi vallankumoukseen (1917 – 18) saatuaan jo kertaalleen enemmistön eduskuntaan sekä keskeiset vaatimuksensa läpi lainsäädännöksi asti. Siitä huolimatta punakaarti miehitti Helsingin. Senaatin puheenjohtaja, pääministeri P.E.Svinhufvud joutui piilottelemaan kaupungissa henkensä kaupalla, kunnes pääsi pakenemaan.

Kyyhkystenmetsä

Nykyaika ja urbaani elämänmuoto

Suomessa sotien jälkeistä ilmapiiriä leimasi pelko maailman jakaantumisesta kahtia. Ilmapiiriä leimasivat sisäpolitiikan epävakaisuus, lakkoliikkeet ja kommunisminvastaisuus sekä suuret luokka ja varallisuus erot. Professori Laura Kolbe kysyy: ”Olemmeko nyt palaamassa kahteen Suomeen, kahteen kuplaan, vai nostetaanko esiin sillanrakentaminen ja politiikan konsensus, yhteistyö ja yksilöllisyys?”

Laura Kolbe syntyi 1950-luvun puolivälissä, jolloin vietettiin nykyaikaisen muotoilun, urheiluosaamisen, kotikulttuurin ja naiskauneuden juhlaa, Vanha sivistysihanne ja nouseva modernismi elivät rinnakkain. Elintason noustessa yhteiskunta oli liikkeessä parempaan. Suomi liittyi 1955 Yhdistyneiden kansakuntien ja Pohjoismaiden neuvoston jäseneksi. Peruskoulutusta ryhdyttiin uudistamaan ja hyvinvoinnista puhumaan.

Kolben mukaan, sotien jälkeinen isänmaallisuus kietoutui valtiouskollisuuden ja sosiaalisen vastuuntunnon ohjelmaksi. Varsinainen murros tapahtui 1960- ja 1970-luvuilla, kun alettiin toteuttaa uudenlaista sosiaalista ja talouspoliittista ajattelua. Valtion tuli turvata kansalaisten perusoikeudet. Oikeusvaltion rinnalle kasvoi sosiaalivaltio. Aikakauden idea jatkuu 2000-luvulla, on lisättävä hyvinvointia ja turvallisuutta sekä kohotettava huonompiosaisten väestöryhmien asemaa.

Vanhat klassikot palaavat käsiimme. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat ovat moraalisten kertomusten kokoelma. Sen ytimessä on suomalainen sankaruus. Siihen kuuluu peräänantamattomuutta, sosiaalista toveruutta, lainkuuliaisuutta ja mielen tyyneyttä. Topeliuksen Maamme kirja antaa isänmaalle kasvot ja identiteetin. Sankaruustarinasta nousi pysyviä myyttisiä ominaisuuksia, kuten sisu. Kuokka on vaihtunut tietokoneeksi, mutta ruumiillinen jaksaminen on edelleen hyve.

Suomessa eletään nykyään urbaanisti. Metsällä on kuitenkin myyttinen voima ja se dominoi maisemaa. Metsään liittyy impivaaralaisuus, joka nousee Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Impivaaralaisuus on mielenmaisema, johon kuuluu suomalaisten oletettu henkinen eristäytyminen. Joskus tuntuu, että impivaaralaisuus on ottanut ylivallan mielissämme.

Eurooppa on enemmän kuin kansallisten kulttuurien summa

Puhutaan, että Euroopan aika käy vähiin, väestö ikääntyy ja talouskasvu on lähes olematonta. Eurooppa on kolmen vuosituhannen ajan aina syntynyt uudelleen. Näissä vuorovaikutuksen virroissa suomalaisuus on elänyt, voimistunut ja pärjännyt. Valtiollinen itsenäisyys on todiste siitä. Suomikin kukoistaa, kun Eurooppa voi hyvin. Moniarvoisuuden sietäminen on myös eurooppalaisuutta. Vahvimmillaan Suomi on, kun valtio vetää, sivistykseen panostetaan, metsä muuttuu kullaksi ja maanpuolustushenki on virkeää.

Kaksin

On puhuttu pelosta

Valikoiva naismuistini alkaa perunakellarista, jossa laarien päälle oli heitetty filttejä pehmikkeeksi. Oviaukosta tiirailimme taivaalla lentäviä pieniä lentokoneita, jotka näyttivät leluilta. Kotkaa pommitettiin silloin rajusti. Myöhemmin olin vähän aikaa Ruotsinpyhtäällä sotaa paossa eräässä maalaistalossa. Tilalla oli suuri sonni. Sen kiiltävän nenärenkaan heilahtelu aidan takana kiinnosti kovasti kaupunkilaistyttöä.

Mummollani oli pieni tasaperäinen jolla, millä hän ylitti lyhyen merimatkan Kotkan Hovinsaaren rannasta Hietasen saareen. Siellä asuivat mummon vanhemmat ja paljon muuta sukua. Olimme lähteneet mummon kanssa soutamaan Hietasta kohti. Äkkiä mummo huopasi jollansa proomun perän alle piiloon. Taivaalta tippui alas ”tesantteja” (kuten mummo asian ilmaisi) laskuvarjoilla. Odottelimme jonkin aikaa ja matka jatkui. En osannut pelätä, vaikka mummon ilme olikin vakava.

Isäni syntymästä on sata vuotta. Hän on kauan sitten piirtänyt kuvan minun lapsuuteni Hietasesta. Siellä oli saha ja lautatarha, koulu, jossa pidettiin häät ja hautajaiset, osuuskauppa ja rannassa iso sauna. Pitkät huussirakennukset halkovat aluetta pytinkien välissä. Lankkulopottiksi kutsutun asuinalueen kautta pääsi polkua pitkin sikalaan. Jokaisella ruokakunnalla oli oma lättinsä ja kasvimaa sen kupeessa. Saaren Kotkan puoleisessa kärjessä olivat uimakopit ja uimaranta. Sieltä pääsi siltaa myöten Pikkuhietaseen. Pytingeissä asuttiin hellahuoneissa, sahalta saatiin lankunpätkiä lämmitykseen, ja tehtaan pilli soitti porukat töihin. Isonpytingin siskonpetillä oli turvallista nukkua.
Moottorivene kuljetti Hietasen asukkaat Kotkan satamasta saarelle, mutta rospuuttoaikana käytettiin isompaa laivaa, joka lähti Miljoonamöljän läheisyydestä. Kun meri jäätyi, potkuri oli kätevin ja nopein kulkuväline jäätiellä.

Isäni piirtämä kuva Hietasesta

Hietasen saarelle perusti sahan viipurilainen yritys Paul Wahl & Co. vuonna 1874, saha siirtyi W.Gutzeitin omistukseen vuonna 1909. Sahan yhteyteen nousi työläisten asuinalue. Pengertie rakennettiin 1970-luvulla, kun Hietasesta tehtiin RoRo-satama. Samassa yhteydessä asuinalue purettiin.

Pelko on turha tunne

Vuosikymmeniä myöhemmin pienet pojanpoikani tulivat ensimmäistä kertaa meille yökylään ilman vanhempiaan. Kuulin, kun pienempi kuiskasi viereiseen sänkyyn veljelleen: ”Eihän meitä pelota, kun meitä on kaksi”.

Olemme seikkailleet hänen kanssaan yli puoli vuosisataa maalla, merellä ja ilmassa, todella vakavissakin olosuhteissa, mutta yhteisen vaelluksemme varrella hän on saanut minut ymmärtämään, että pelosta ei ole mitään apua. Pelko vie toimintakyvyn ja sumentaa aivot, pahan paikan tullessa pitää pystyä ajattelemaan ja pohtimaan ratkaisua.

14.11.2016

VEDEN JA MAAN TARINOITA

Museo 1

Valencian vaelluksella

Kävimme Valencian Mercat Centralissa tutustumassa kauppahallin tarjontaan. El Mercado Central de la ciudad de Valencia on modernin rakennustaiteen luomus vuodelta 1914. Katseeni eksyi pyöreästä kattoikkunasta alas eri tavalla esteettisiin mereneläviin. Mariscoja toinen toistaan kummallisempia lojui kasoittain myyntipöydillä.

Kiertelimme myös Valencian rakennustaiteen temppeleissä. Museum i Oceanográficissa parasta oli delfiinien esitys, varsinkin kolmen delfiinin osastolla suoritetut pystykierteet. Museo de las Ciencias Principe Felicessa voimakkaimmin mieleeni jäi jäljitelmä muinaisen eläimen päästä.

Päivämatkat Valenciassa olivat pitkiä, koska hotellimme oli kaukana vanhasta keskustasta. Kellon tuntiviisari ehti pyörähtää täyden ympyrän parina päivänä jaloittelun aikana. Teki mieli välillä silkasta kengät jalasta, kuten eräs vaeltaja oli jo ehtinyt tehdä. Minne lienee kadonnut ilman kenkiä. 

Museo 2

Muinoin

Jo 30 – 20’000 vuotta sitten muinaiset ihmiset vaelsivat Beringin salmen kautta Pohjois-Amerikan mantereelle ja kulkeutuivat vuosituhansien aikana Etelä-Amerikan kärkeen saakka. Todennäköisesti ainakin myös viikingit, portugalilaiset, islantilaiset kalastajat ja Aasiasta lähteneet merenkulkijat olivat käyneet jo paljon ennen Kolumbusta Amerikan mantereella. Näistä varhaisemmista käynneistä on löytynyt ja löytyy todisteita koko ajan.

 

Marisco 1

Trollausta Espanjasta

Kylmän sodan aikana Yhdysvallat alkoi etsiä Euroopasta sopivia paikkoja voimakkaiden lyhytaaltoasemien rakentamiseen, ja läntisen propagandan lähettämiseksi sosialistisiin maihin niiden omalla äidinkielellä. Vuonna 1958 Yhdysvallat osti 33 hehtaaria maata Espanjan Costa Bravalta Gironan lähistöltä. Alueelle rakennettiin toimitiloja ja peräti 13 mahtavaa antennia, joista korkeimmat ulottuivat yli 170 metrin korkeuteen. Tämä radioasema, Radio Liberty, oli suuri menestys, ja Neuvostoliitto yritti padota lähetyksiä laajamittaisella radiohäirinnällä.

Krimillä loma-asuntoonsa elokuussa 1991 arestiin laitetun presidentti Mihail Gorbatsovin kerrotaan sanoneen, että hän sai tietoja ulkopuolisesta maailmasta vain pienestä radiovastaanottimesta kuunnellessaan Radio Libertyn ohjelmia.

Viimeiset ohjelmat lähetettiin vielä vuonna 2001, kymmenen vuotta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Radioaseman mahtava antennifarmi räjäytettiin 2006 ja metalliromu kuljetettiin kierrätykseen. Myös betoniset perustukset räjäytettiin ja kaikki elektroniset laitteet, generaattorit ja polttoainevarastot purettiin.

Amerikkalaisten tukikohdat

Vuonna 1953 Yhdysvallat ja Espanja sopivat amerikkalaisten sotilastukikohtien perustamisesta maahan. Laivastotukikohta rakennettiin lähelle Cadizia Rotaan ja kolme lentotukikohtaa sijoitettiin Morón de la Fronteraan (Sevillasta kaakkoon), Torrejóniin (lähellä Madridia) ja Zaragosaan. 1990-luvun alkupuolella, amerikkalaiset luovuttivat Torrejónin ja Zaragozan Espanjan ilmavoimille. Sen sijaan Andalusiassa sijaitsevat tukikohdat Rota ja Morón jäivät edelleen USA:n käyttöön.

Unohtuneet

Yhden miehen vallankumous

Harvoin jos koskaan missään maassa yksi mies on tehnyt onnistuneen vallankumouksen ilman minkään poliittisen puolueen tai muunkaan ryhmittymän tukea. Donald Trump teki sen Amerikan presidentin vaaleissa. Hän voitti vastustajansa, joka edusti Washingtonin establishmentia ja puoluepoliittista eliittiä.

Vaalituloksen selvittyä hän pohti: ”Kuinkahan clintonilainen Eurooppa selviää USA:n presidentinvaalin tuloksesta.”

26.9.2016

KAUNIITA JA RUMIA

Kesän suloa

Kesä

Suomen kesä on ohi, mutta Espanjassa lämpöä ilmeisesti riittää joulukuuhun asti, koska merivesi on mahtava lämpövarasto kuuman kesän jälkeen.

Sankareita…

Askeleeni suuntautuvat lähes päivittäin Sankaripuiston halki. Näin syyskesällä se on kauneimmillaan. Kuopion Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston kokouksessa kuulin, että eräs jäsen oli tehnyt aloitteen mustien graniittisten nimilaattojen korvaamisesta valkoisilla rautaristeillä. Kun tätä näkymää katselee, ei voi muuta kuin ihmetellä muutosesitystä.

Onko heitä

Ukrainan konflikti on jatkunut jo muutaman vuoden, eikä ihmisten kärsimyksillä näytä loppua olevan. Kun EU sohaisi entisen Venäjän/Neuvostoliiton imperiumin mandaattia, Venäjä reagoi heti ja palautti itselleen Krimin niemimaan. Syttyi sisällissota, jossa myös venäläiset joukot ovat osallisina. Ukraina on myös uskonnollisesti kahtia jakautunut, lännessä roomalaiskatoliset ja idässä ortodoksit.

Puhuessamme ukrainalaisten kärsimyksistä, emme me suomalaisetkaan aina ole olleet vain sivustakatsojia. Kun ukrainalaiset yrittivät tulla tammikuussa 1940 Suomussalmen kautta Ouluun, heidät otettiin melko nuivasti vastaan. Emmekä me suomalaiset yhtään häpeä sitä.

Suomussalmen ja Raatteentien taisteluissa, Suomen torjuttua venäläisten ensimmäisen hyökkäyksen joulukuussa 1939, Neuvostoliitto lähetti apuun Ukrainassa kootun valiojoukkoyksikön, joka myös torjuttiin. Sen menetykset olivat yli 5 000 miestä: kaatuneita, haavoittuneita, kadonneita, paleltuneita ja yli tuhat sotavankia.

Josif Stalinin sanotaan aikoinaan todenneen, että yhden ihmisen kuolema on murhenäytelmä, mutta miljoonanihmisen kuolema on vain pelkkä tilastomerkintä.

Sankaripuisto

Pitkäviha

Baltian maat ovat olleet pitkään suurvaltojen pelinappuloita. Saksan ja Neuvostoliiton hirmuteot 1900-luvulla toistensa maissa tunnetaan melko laajalti, mutta näiden jättiläisten puristuksiin jääneiden balttien kärsimykset ovat aivan omaa luokkaansa, ja niistä puhutaan hyvin harvoin. (Brit Buttar: Jättien puristuksessa, Taistelu Baltiasta 1941 – 1945.)

Liettua, Latvia ja Viro kärsivät paljon enemmän kuin suurvallat. Baltian maat ovat suhteellisen pieniä. Viron väkiluku on n. 1.3 miljoonaa, Latvian n. kaksi miljoonaa ja Liettuan n. kolme miljoonaa. Maat menettivät toisessa maailmansodassa viidesosan väestöstään, enemmän kuin mikään muu maa Puolaa lukuun ottamatta.

Kolmikko koki kolme perättäistä miehitystä. Pahinta on, että suuri osa miehitettyjen maiden kansalaisista kuoli omien maanmiestensä surmaamina. Kulloinenkin miehittäjä käytti täten hyväkseen valtaansa. Tämä verenvuodatus on jättänyt syvät arvet, joista kärsitään vielä nykyäänkin. Neuvostoliiton ikeen alla baltit ehtivät olla viisikymmentä vuotta. Suuri venäjänkielinen väestö on muodostunut erityisesti Virolle (30 prosenttia) ja Latvialle (34 prosenttia) ongelmaksi, (Liettuassa on venäjänkielisiä vain 7 prosenttia), jonka maat ovat luvanneet hoitaa vähitellen aikaa myöten – mutta se tuskin onnistuu. (Leena Hietanen: Viron kylmä sota.)

Lännen ja idän raja

Viron koillisosassa sata metriä leveän Narva-joen länsirannalla seisoo saksalaisten keskiajalla rakennuttama mahtava Hermannin linna, Joen toisella puolella sitä uhkaa Venäjän ruhtinaitten rakennuttama Iivanan linna. (Professori Seikko Eskola: Venäläiset Baltian ongelmana.) Linnojen välillä on Naton ja Venäjän raja. Narva-joen länsipuolen väestöstä 95 prosenttia on venäjänkielisiä, mutta eivät he kuitenkaan halua jäädä Narvaan, eivätkä siirtyä Venäjän puolelle vaan hakeutuvat Viron kaupunkeihin. Tallinnan asukkaista 47 prosenttia on venäjänkielisiä.

Baltian maissa on kaikkiaan miljoona venäjänkielistä. Osalla väestöstä ei ole minkäänlaisia kansalaisoikeuksia. Onko tämä mahdollisesti syynä siihen, että Baltian maat eivät halua osallistua yhteiseen taakanjakoon, koskien Eurooppaan suuntautuvaa kansainvaellusta.

Arvaamattomia arvoja

Radio-Suomen toimittaja tuossa vieressäni olevasta vastaanottimesta heläyttää: ”Kello jatkaa porskuttamistaan eteenpäin, ja pitää kiirettä”.
Median mukaan kaikista pyhistä perusarvoista loukkaamattomin on sananvapaus. Mutta milloin voidaan sanoa, että jopa taiteellisen esityksen sanavalinta loukkaa kuulijoita. Kuopion taidemuseossa näyttelyn avajaisissa hyvä maku ylitettiin moneen kertaan. Tallensin siellä tämän valokuvan. Yksi valokuvaajista makaa selällään lattialla.

Huomioitsija

Taas kerran hän mumisi itsekseen: ”Pystyyköhän Suomen hallitus, valtamedian toivomuksen mukaan, säätämään sellaisen lain, että väkivalta kielletään lailla.”

20.3.2016

Rautaista jäätä riittää

Rautaista jäätä riittää

KIMURANTEIKSI JÄÄTYNEET SUHTEET

Kaikki keikuttavat venettä

Sanotaan, että samassa EU-veneessä ollaan, mutta pitääkö se paikkansa. Näyttää siltä, että monissa veneissä soudetaan, ja muutamat niistä ovat uppoamaisillaan. Maanosamme kannalta oli varsin mielenkiintoista, että UK:n ja EU:n eliitit pohtivat pääministeri David Cameronin johdolla brittien vaatimia etuoikeuksia vuorokausi sotalla samaan aikaan, kun miljoonakaupunki Aleppoa pommitettiin groznyksi, ja hallitsematon kansainvaellus eteni EU:n alueella.

Erilaista elämää    

Välimeren länsipäässä ihmiset lomailevat ja loikovat aurinkoisella hiekkarannalla samaan aikaan, kun pakolaiset pyrkivät itäpäässä henkensä kaupalla Välimeren yli Euroopan puolelle. Muuttoliike varmasti vain kiihtyy kevään edetessä ja kesällä. Lähi-idässä ja Afrikassa miljoonia ihmisiä odottaa, epäinhimillisissä oloissa, sodan keskellä tai äärimmäisessä köyhyydessä, pääsyä parempiin oloihin.

Rantaelämää lännessä

Kreikan ja Balkanin maiden sietokyky on jo nyt äärimmilleen venynyt pakolaisten suuren määrän vuoksi, kun taas muutamat Itä-Euroopan maat, joilla ei ole minkäänlaista pakolaisten vastaanottojärjestelmää pyrkivät pitämään pakolaiset loitolla. Turkki kiristää EU-mailta kuutta miljardia, viisumivapautta ja muita etuja, jotta pakolaisongelma saataisiin ratkaistua edes väliaikaisesti lähempänä ihmisten kotimaita. Nähtäväksi jää, mitä takeita EU:lle on Turkin avusta.

Uutisia kuunnellessaan hän mumisi itsekseen: ”EU aikoo ratkaista maahanmuutto-ongelman järjestämällä pakolaistenvaihtoviikot.”

Jättiläiskilpikonna

Jättiläiskilpikonna

Jättiläiskilpikonna

Euroopan unioni perustettiin, jotta EU:n sisämarkkinoilla (kansainvälisten suuryritysten toivomuksesta) työvoima, tavarat, palvelut ja pääoma voivat liikkua yhtä vapaasti maasta toiseen kuin maan sisällä. Todennäköisesti kukaan ei silloin ajatellut, että vapaa liikkuvuus taattiin myös kansainvälisille rikollisille ja terroristeille. Monet Euroopan valtiot ovat liian mahtipontisia, entisiä suurvaltoja, että ne kykenisivät estoitta sovinnolliseen yhteistyöhön.

Kun muut sopimukset olivat jääneet vain teksteiksi, joita rikottiin, nostettiin taustalle jäänyt rauhanaate etusijalle. Rauhantyötä vauhditti EU:n saama Nobelin-rauhanpalkinto vuonna 2012. Rauha on säilynyt alueen läntisessä osassa Pariisin ja Brysselin terroristi-iskuihin saakka. Pariisin iskujen jälkeen Ranskan presidentti totesi maansa olevan sodassa. Ilmoittaakohan koko EU nyt, Brysselin iskujen jälkeen, olevansa sodassa, koska iskut kohdistuivat suoraan Unionin sydämeen? Mutta ketä vastaan sodittaisiin – terrorismiako vai Islamilaista kalifaattia vastaan?

Terrorismi

Epäsymmetrinen sota ei ole mikään uusi asia. Partisaanit, sissit, vastarintaliikkeet, vapaustaistelijat ja terroristit, ovat aina käyneet ja käyvät epäsymmetristä sotaa. Pariisin ja Brysselin pommi-iskut ovat tyypillisiä epäsymmetrisen sodan esimerkkejä.

Mistä me länsimaalaiset hyvikset olemme saaneet sen ylivertaisen armolahjan, että me tiedämme, mikä on erilaisen maailmankatsomuksen omaaville ihmisille hyväksi? Mikä oikeus meillä on levittää omaa elämäntapaamme asevoimin muihin maihin?

Islam ja Isis

Kun Muhamed kuoli vuonna 632 jaa., islamilainen maailma jakaantui kahtia. Shiiat erosivat sunneista omaksi ryhmäkseen perimyssodan seurauksena. Nykyään muslimeja on maailmassa 1,6 miljardia, joista sunneja on noin 80 %. Sunnien ja shiiojen välisissä sodissa ei pohjimmiltaan ole kysymys pelkästään uskonnosta vaan heimot tai valtiot käyvät keskenään taistelua vallasta. Näihin taisteluihin ovat aina sekaantuneet (ristiretkistä lähtien) myös ulkopuoliset kuten nykyään USA, EU ja Venäjä.

Islamilainen valtio on Irakin pohjoisosassa ja Syyriassa toimiva jihadistijärjestö, jonka monet määrittelevät myös terroristijärjestöksi. Se perusti alueelle Kalifaatin kesällä 2014. Isisin ideologia perustuu sunni-islamilaiseen wahhabismiin, joka on Saudi-Arabian valtauskonto.

Follow the money

Mistä Isis (rikkain terroristijärjestö) saa rahansa ja kenen kanssa se käy kauppaa? Suurin tulolähde on öljy, jota pumpataan Irakista ja Syyriasta ja myydään Turkkiin ja Iraniin tai niiden kautta. Muita tulolähteitä ovat olleet ja ovat: Mosulin keskuspankin kassan ryöstö (425 miljoonaa dollaria), kiristys, panttivangit, ihmiskauppa, salakuljetus ja muinaismuistojen myynti.

Kauhuskenaario

Suomen puolustusvoimissa tehtyjen tutkimusten mukaan älykkyystestien tulokset ovat alkaneet huonontua 1990-luvun lopusta lähtien. Siihen saakka parempi koulutus ja ravitsemus sekä infektiotautien väheneminen pitivät ihmisälyn nousukäyrän positiivisena. Norjassa ja Tanskassa armeijatesteissä on havaittu sama ilmiö. Lasku näkyy jatkuvana erityisesti numerotaidoissa.

Asiaa ovat tutkineet myös brittiläiset tutkijat, antropologi Edward Dutton ja psykologi Richard Lynn. Tutkimuksia on tehty seitsemässä maassa ja kaikkialla tulos on samansuuntainen sukupuolesta riippumatta. Sen yleismaailmallisuus ja jatkuva suunta ilmentävät, että jotain on todella tapahtunut suurten ikäluokkien lapsille. Fiksuuntuminen on kääntynyt laskuun.

Syyksi on tarjottu maahanmuuttoa, mutta Suomessa se ei ole ollut niin merkittävä tekijä, että se olisi vaikuttanut armeijan teettämiin testeihin. Toiseksi syyksi on tarjottu kännykkäkulttuuria. Kuten lapsi imee energiansa vanhemmiltaan, älykännykkä imee itseensä älyn käyttäjästään. Tosin älyllisen suorituskyvyn lasku alkoi jo, kun puhelinta käytettiin vain soittamiseen.

Jotain uutta älykkyystutkimusta tehdään myös Suomessa, sillä maankuulu YLE:n tutkiva journalismi uutisoi, että kaikki suomalaiset pöntöt pyritään rekisteröimään fasebookiin ja muualle someen. Tuhannet ovat jo hoitaneet hommansa, mutta miljoonaan pönttöön tähdätään.

Sometkut

Suorastaa avunhuudolta kuulostaa toimittaja Sami Vainion ilmaus: ”Sulkekaa hyvät ihmiset se sosiaalinen media, edes hetkeksi, saatte vähemmän sytykkeitä, mutta enemmän happea ajatella.” Täytyy sanoa, että tämä asia ei paljon hätkäytä sivusta seuraajaa, ihmetyttää vain mihin kaikkeen turhanpäiväiseen sormeiluun ihmisillä on aikaa.

Aurinkokylpylässä

Aurinkokylpylässä

Harras toive

Kylpyläkäynnillä pitäisi käsittääkseni harrastaa muutakin toimintaa, kun makailla lämpimien vällyjen alla. Uskon, että seuraavalla kerralla armoitettu aurinko antaa toisenlaisia mahdollisuuksia.

Sylvi Kekkonen:
”Vain ne, jotka kiihtyvät samoista asioista, ymmärtävät toisiaan”
, Ja tähän hän taas tokaisi, että mikään ei tyhmennä niin paljon kuin samamielisten seura.

14.1.2016

Nefertiti ja Berliinin Egyptiläinen museo

Nefertiti ja Berliinin Egyptiläinen museo

VAPAUDEN KAIPUU

Mitä onni on

Maailmalla levitellään edelleen onnellisuudenoppeja, joita amerikkalaiset ”puppugeneraattorit” syytävät. Konsulttifilosofit saarnaavat perusteetonta hyvän fiiliksen politiikkaa, jolla saadaan aikaan vain vääristyneitä onnenodotuksia ja turhan nauramista, käkätystä jokaiselle ääneen lausutulle kommentille.

”Unohda tällaisten oppien omaksuminen ja ole oman itsesi emäntä/isäntä, ajattele omilla aivoillasi ja tutustu historiaan ”somesopan” sijasta”, neuvoo railakaspuheinen historiandosentti Teemu Keskisarja ja toteaa: ”Ei mitään uutta auringon alla – ei edes pojantähden alla.”

Onnellisuudet tulevat ja menevät ja historia toistaa itseään. Siitä voi oppia. Jos tuntee maailmanhistorian suuret linjat ja perusasiat sekä seuraa erilaisia uutislähteitä ja ajankohtaisohjelmia, eivät mitkään mullistukset tule yllättäen. Maapallon ilmasto ja säät muuttuvat, ja väestö paisuu ylisuureksi. Asuinsijat ja ruoka vähenevät, suhteellinen köyhyys lisääntyy ihmismäärän kasvun myötä, ja rikkaudet kerääntyvät enenevästi yhä harvempiin käsiin. Yli seitsemän miljardin ihmisen maapallolla Oxfam laskee upporikkaita käsiä olevan vain 62 paria. Niillä on raskas taakka, koska niiden kantama taakka on yhtä suuri kuin 3,5 miljardin köyhimmän yhteinen osuus.

Sota

Sota

Aseet puhuvat edelleen

Ja niiden pitääkin puhua, jotta aseteollisuus pyörisi, sillä vanhojen aseiden viimeinen myyntipäivä lähestyy. Yleisesti tiedetään ketkä myyvät, mutta ketkä ostavat. Tietysti ne, joilla on rahaa. Me hyvikset käytämme aseostoihin puolustusmäärärahoja siis verorahoja. Mutta mistä rahat tulevat terroristeille ja muille pahiksille: huumeista, prostituutiosta, ihmiskaupasta ja tietysti alehintaisesta öljystä?  Kuka Isiksen ”tuotteita” ja erityisesti öljyä ostaa?
Viisi suurinta ja pysyvintä aseidentuottaja- ja vientimaata ovat USA (70 %), Englanti, Ranska, Venäjä ja Kiina. Nämä viisi suurta ovat myös kaikki YK:n Turvallisuusneuvoston pysyviä jäseniä. Kuulostaa vitsiltä, mutta sitä se ei ole.

Viime vuosisadan alkupuolella Theodore Roosevelt oli eräs Yhdysvaltojen sotaisimmista presidenteistä, mutta sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1906. Nykyinen presidentti Barack Obama julisti eräässä linjapuheessaan ”Theddy” Rooseveltin suureksi esikuvakseen. Obama sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2009 Yhdysvaltojen käydessä tuolloin samanaikaisesti kahta sotaa.

Amerikassa ammutaan vuosittain 30 000 kansalaista, eikä Obama meinaa millään saada rajoituksia maansa vapaaseen asekauppaan. Vapaa maa, rajoituksia ei suvaita, vaikka lapsia tapetaan tuhansittain joka vuosi. Väkivaltaviihde vauhdittaa väkivaltaista käyttäytymistä ja netti antaa yksityiskohtaisia neuvoja ja keinoja elämäänsä turhautuneilla surmaajille. Tappopelit ohjeistavat pienimpiäkin, joiden ymmärrys ei ole vielä kehittynyt. Tiedetään vain hyvikset ja pahikset. Tämä on nyt tätä ”tietoyhteiskuntaa”.

”Uutisissa kerrotaan juuri, että amerikkalaiset ovat täsmäiskuillaan tuhonneet jo kaksi Isiksen suurta dollarivarastoa, mutta kukaan ei kerro: Mistä ne dollarit ovat tulleet? Toimittajien pitäisi oppia kysymään oikeita kysymyksiä. Vai eivätkö he uskalla.” Tuumailee hän television ääressä.

Näpelöintivehjeriippuvuus

Haasteet, hidasteet vai oikeat ongelmat, vakavia asioita vähätellään. Säälittää, kun katselen kanssaihmisteni tauotonta näpelöintiä. Lapset menettävät paljon, kun eivät opi lukemaan ja kirjoittamaan silloin, kun se on heille helpointa. Vanhempana oppiminen vaatii paljon enemmän ponnistelua, sillä näitä taitoja tarvitaan joka tapauksessa.

Esseistisessä pamfletissaan Liberalismin petos Hännikäinen ja Melender nostavat esille kirjan merkityksen: ”Digitaalisella aikakaudellamme perinteisellä kirjalla on yksi ylivertainen etu: se on ilmaisuvälinennä yksisuuntainen. Lukija voi keskittyä pelkkään tekstiin eikä hänen tarvitse antautua tekemisiin sen kirjoittajan kanssa. Kirjan sivuille painetut sanat ovat ja pysyvät, lukijan mielenoikut eivät pysty niitä muuttamaan. Parhaassa tapauksessa kirja aktivoi lukijan aivosolut tehokkaammin kuin mihinkään keskusteluun osallistuminen. Lukiessa ei nimittäin tarvitse valita roolia, vaan voi kaikessa rauhassa punnita lukemiaan ajatuksia, kiistellä niiden kanssa tai innoittua niistä.”

Hallitsijapari Nefertiti ja Ekhnaton

Hallitsijapari
Nefertiti ja Ekhnaton

Naisen vapaudesta

Ihmisen historiassa on ollut monenlaisia kausia ja kulttuureita, joissa miehet ovat enemmän tai vähemmän aliarvostaneet jopa sortaneet naisia. Mutta historia tuntee myös toisenlaisia esimerkkejä.
Marjo T. Nurminen kirjoittaa Tiedon tyttärissään, että Muinaisessa Egyptissä naisilla oli moniin naapurikansojen naisiin verrattuna poikkeuksellisen hyvä yhteiskunnallinen asema. Heillä oli monia oikeuksia, kuten omistus- ja perintöoikeus. Vaimot eivät olleet miestensä omaisuutta, kuten esimerkiksi Mesopotamiassa. Egyptissä naisia ei suljettu naistentaloihin, kuten myöhemmin antiikin Ateenassa.

Egyptiläiset naiset saattoivat käydä töissä kodin ulkopuolella ja valvoa lakiteitse oikeuksiaan. Monet naiset olivat luku ja kirjoitustaitoisia. Maassa tiedetään olleen myös arvostettuja naislääkäreitä. Muinaisen Egyptin kolmetuhatvuotisen historian aikana nainen saattoi nousta vallan ylimmälle huipulle.

Hatšepsut
Monet egyptologit pitävät Hatšepsutia yhtenä parhaiten onnistuneista Muinaisen Egyptin faraoista. Tämän naispuolisen faraon hallituskausi sijoittui Uuden valtakunnan 18. dynastiaan n.1500 eaa. Kuningatar Hatšepsut kruunautti itsessä faraoksi ja hallitsi kaikkiaan kaksikymmentä vuotta aina kuolemaansa saakka. Hatšepsutin suurin rakennusprojekti oli Deir el Bahriin rakennettu valtava Amonille omistettu hautatemppeli Djeser djeseru (Pyhimmistä pyhin). Temppeli on vieläkin nähtävissä Niilin länsirannalla, lähellä Kuninkaiden laakson sisäänkäyntiä.

Nefertiti
Egyptin kuningatar Nefertiti oli Atonia palvovan farao Ekhnatonin päävaimo n. 1300 eaa. Hänen nimensä tarkoittaa ”kauneus on saapunut”. Amarna-kauden kaunottarella oli vaalea iho ja sirot piirteet, egyptologit ovat arvelleet, että Nefertiti saattoi olla vierasmaalaista syntyperää. Nefertitillä ja Ekhnatonilla oli kuusi tytärtä. Hiukan ennen Ekhnatonin hallituskauden loppua ilmestyy Ankhkheperura-Neferneferuaten nimellä tunnettu sijaishallitsija. Ilmeisesti Nefertiti muutti nimensä siirtyessään kuningattaresta sijaishallitsijaksi. Ekhnatonin kuoltua Nefertiti muutti nimensä Semenekhkareksi, kun hänestä tuli miehensä seuraaja. Nefertiti ja Smenkara ovat siis mahdollisesti sama henkilö.

Tausret
Tausret-setepenmut – Ylin nainen – Mut-jumalan rakastama oli Egyptiä hallinneen farao Seti II vaimo ja kuningatar. Setin kuoltua ja hänen poikansa Siptahin noustua valtaan Tausret otti todellisen vallan ryhtymällä sijaishallitsijaksi. Sairaaloisen pojan kuoltua Tausret kruunautti itsensä faraoksi kuningatar Hatšepsutin tapaan n. 1180 eaa. Hän oli 19. dynastian viimeinen farao.

Berenike
Kuningatar Berenike II n. 240 eaa. oli toisessa avioliitossaan Ptolemaios III kanssa, ja he saivat ainakin kolme lasta. Kun Ptolemaios III oli sotaretkellä Persiassa, uhrasi Berenike hiuksensa Afroditelle, jotta hänen miehensä palaisi turvallisesti kotiin. Bereniken hiukset pantiin jumalattaren temppeliin Zefyrionissa, mutta ne katosivat. Temppelin vartijat olivat jo saamassa kuolemantuomion, kun hoviastronomi ilmoitti kuninkaalle, että hiukset ovatkin löytyneet taivaalta Afroditen lahjoittamana, jotta kaikki saisivat niitä ihailla. Tähtikuvio sai tämän takia nimekseen Bereniken hiukset.
Kyseisen tähtisikermän nimi ja sen syntyvaiheet, selvisivät tässä yhteydessä minullekin. Aikoinaan olin kiinnostunut taivaankappaleista opiskellessani fysiikan tunneilla aurinkokuntamme ja maailmankaikkeuden ihmeitä. Aurinkoamme kiertävien planeettojen joukossa ”liehuvat” yhä lukuisat Bereniken hiukset.

Kleopatra
Ptolemaiosten hallitsijasukuun kuuluva Kleopatra VII Filopator oli Egyptin kuningatar 51–30 eaa. ja Egyptin kreikkalaisajan viimeinen hallitsija. Nimi Kleopatra on kreikkaa ja tarkoittaa ’isän kunnia’. Kleopatra nousi kuningattareksi 18-vuotiaana ja uudelleen 21-vuotiaana menetettyään välillä vallan veljelleen. Kleopatra oli hallitsijana julma, kuten hallitsijat hänen aikanaan yleensäkin: hän murhautti useita vastustajiaan ja kilpailijoitaan, kuten veljensä sekä siskonsa. Kleopatra oli kuitenkin epäilemättä uskottava sotapäällikkönä, sillä hänen onnistui kerätä maanpakonsa aikana Syyriassa kokoon suuri ja kontrolloitu palkka-armeija. Hän oli tuolloin 20 vuotias. Sodan jälkeen Kleopatran asema kuningattarena oli vankka, sillä hänen vastustajansa olivat kaikki poissa pelistä ja hänen kuningaspuolisonsakin oli vain muodollinen kanssahallitsija ilman suurta valtaa. Myrkyillä leikitelleen Kleopatran kauneudesta ja kuolemasta ovat tutkijat esittäneet monia eri versioita.

Sofi Oksanen

Sofi Oksanen

Sofi
Nykyaikaisena rohkeana ja vapaana ”kirjojen kuningattarena” voitaneen pitää kirjailija SofiElina Oksasta, joka on myös itse omilla ansioillaan luonut merkityksensä miljoonien lukijoiden mielikuvitusmaailmassa. Omaperäisen ulkonäkönsä ansiosta hänestä on tullut eräänlainen ikoni. Hän tietää mihin pyrkii: vielä parempaan kirjoitustaitoon. Hän syntyi ja kasvoi koulukaupungissani Jyväskylässä Suomalaisen sähköasentaja isän ja virolaisen diplomi-insinööriäidin ainoana lapsena, kahden kulttuurin välillä. Elokuussa 2011 Sofi avioitui tietotekniikka-alalla työskentelevän Juha Korhosen kanssa.
Oli miellyttävä tavata ystävällinen ja joustava Sofi. Hänen kertomansa mukaan viimeisin kirja Norma, liittyy myös mm. naisten hiuksiin, joita epätoivoiset ihmiset myyvät ansaitakseen rahaa. Naisten hiusten merkitys ei ole tuhansien vuosien aikana ainakaan vähentynyt. Ehkä bittiavaruudessa liehuu vaikka kuinka paljon naisten hiuksia säteillen tähtien lailla.

Lopuksi hän mukailee George Orwellia: Jos ajatukset voivat korruptoida kielen, niin myös kieli voi korruptoida ajatukset.

Ibikset

Ibikset