10.11.2015

Aura

Aura

AJATUKSEN LENTOA

Kurkien solidaarisuus

Kurkiauraa katsellessani ihmettelen usein miten suuret linnut jaksavat lentää valtavan pitkiä muuttomatkoja. Tähän antaa selityksen biologi William Vehmala Turun yliopistosta. Kurkiaura elää koko ajan. Auran vetäjä vaihtuu niin, että jokainen johtaa vuorollaan ja tekee samalla raskainta työtä. Siivellä lentävän taakkaa helpottaa edellä lentävän linnun siivenkärkien aiheuttama noste. Heikoimmat yksilöt vetävät auraa vähemmän aikaa kuin vahvat. Väsyttyään kärkilintu siirtyy auran hännille, eikä kokonaan uupunutta lintua jätetä yksin. Jokainen kurki tietää, että matka joutuu sitä nopeammin mitä paremmin yhteistyö sujuu. Huonon johtamisen pahin loukku on, että johtaja ei halua jakaa vastuullisia tehtäviä muille peläten menettävänsä valtansa.

Kaksin

Kaksin

Kesyt eläimet pysyvät ”lapsenkasvoisina”

Jo Charles Darvin aikoinaan ihmetteli kesyyntymisen oireryhmää, jota kutsutaan domestikaatiosyndroomaksi. Mistä se saa alkunsa? Vuonna 2014 Adam Wilkinsin johtama tutkijaryhmä selvitti asian Stellenbosch-instituutissa Etelä-Afrikassa. Oireiden syy on hermoston kehityksessä syntynyt pieni solukasauma. Koiranpentu ei pelkää, sillä ei vielä ole taistele- tai pakene viettiä. Kiltinnäköisten eläinten aivot jäävät pieniksi, mutta ne eivät silti näytä olevan yhtään vähemmän rakkaita omistajilleen.

Hän oli aamulenkillä ja näki keskellä jalkakäytävää ison Mierda del perro: n. Läjän keskelle oli joku turhautunut kadunsiistijä pystyttänyt lapun, jossa luki: Mi dueño hijo de puta”. Tämä on urbaani, mutta silti tosi juttu.

Peilaus

Peilaus

Mitä liikkui Nemon mielessä

Ehkä se oli kuullut heinävetisistä hiehoista, jotka olivat karussa toista viikkoa viime kesänä. Joka tapauksessa saksanpaimenkoira Nemo hyppäsi bussiin ja matkusti yksin kymmenen kilometriä Vuorelasta Kuopioon. Se oli saattanut hautoa pakoa jo pitempään ja huomasi tilaisuutensa tulleen, kun bussin ovi oli sopivasti auki.

Kulttuurihistorioitsija Johan Huizinga esitti kirjassaan Leikkivä ihminen (1938), että leikkiminen synnyttää kulttuurin. Leikki ei erota ihmistä ainakaan sellaisista kattavasti tutkituista eläimistä kuin apinoista, koirista ja rotista. Tämä on siis kahdeksankymmenenvuoden takaista tietoa.

Viime vuosina eläinten mieltä on tutkittu runsaasti. Aivokuvantamisissa ja laboratoriokokeissa on havaittu, että eläimet näkevät unia, muistavat, huijaavat ja kokevat epäreiluutta. Ne surevat ja kärsivät sekä iloitsevat ja riemuitsevat. Neurotutkija Antonio Damasion mukaan vasta vivahteikas, laaja tietoisuus synnyttää persoonallisuuden ja identiteetin. Onko mahdollista, että tämän tapaisia ominaisuuksia on myös eläimillä, sillä niidenkään tunne-elämä ei liene toisesta maailmasta.

Eläväinen seiska

Tutustuimme viime keväänä asiantuntijoiden opastuksella Torreviejan tronoihin ja pasoihin sekä niiden uskonnollisiin veistoksiin. Ensimmäistä kertaa näin aivan läheltä Marian sydämessä olevat seitsemän miekkaa. Esittelijä kertoi, että miekanpistot kuvasivat Marian seitsemää kärsimystä. Raamatussa pyhä luku 7 esiintyy alituiseen. Muun muassa maailma luotiin seitsemässä päivässä. Monissa muissakin kulttuureissa luku seitsemän on pyhä luku.

Seitsemän miekan sydän

Seitsemän miekan sydän

”Hän on purjehtinut seitsemällä merellä”. Mistä tällainen sanonta tulee? Sen historia ulottuu muinaiseen Mesopotamiaan, jossa tunnettiin seitsemän planeettaa. Tätä kautta seitsemästä tuli pyhä luku, joka silloin yhdistettiin myös tunnettuihin meriin. ”Seitsemän merta”-sanonnan nykyiseen yleisyyteen on ehkä eniten vaikuttanut Rudyard Kipling runollaan ”The Seven Seas” vuodelta 1896. Esseetyylisessä tekstissä seitsemän kirjoitetaan yleensä kirjaimin.

Seiska on tärkeä luku myös monissa arkisissa asioissa

Suomen Opetushallituksen vuoden 2004 ohjeiden mukaan poikkiviiva ei kuulu seitsemään. Tämä kirjoitustapa on siitä lähtien aiheuttanut sekaannusta ja muun muassa lisännyt hylättyjen äänien määrää vaaleissa, sillä seitsemän ja yksi on hankala erottaa toistaan.
Muualla Euroopassa harvinainen poikkiviiva otettiin käyttöön Suomessa 1900-luvun alussa tykistökenraali Vilho Nenosen aloitteesta. Hän piti viivaa tärkeänä sekaannusten välttämiseksi raskaan tulen johtamisessa.
Elämme muuttuvassa yhteiskunnassa, joten Suomen opetushallitus julkisti viime kesänä 4.8.2015, että numero 7 saa poikkiviivansa takaisin ja l-kirjaimeen lisätään päätekoukku, jotta se erottuu numerosta 1.

Muita mieleeni tulevia seiskoja

1) Seitsemän kuolemansyntiä, joista pahin on kateus.
2) Vanhan maailman seitsemän ihmettä, joista vanhin on Kheopsin pyramidi Egyptin Gizassa. Se rakennetiin noin neljä ja puoli tuhatta vuotta sitten, ja on ainoana antiikin ihmeenä säilynyt meidän päiviimme saakka.
3) Typen järjestysluku on seitsemän. Se on hajuton, väritön ja mauton, hieman ilmaa kevyempi kaasu. Typpi on elintärkeä kaikelle elämälle. Kasvit eivät saa sitä ilmasta, joten maaperän lannoittaminen on tärkeää.
4) Arpakuution vastakkaisten tahkojen summa on seitsemän. Noppien sivut on yleensä numeroitu niin, että vastakkaisten sivujen summa on aina sama, esimerkiksi tavallisen kuusisivuisen nopan vastakkaisten sivujen summa on seitsemän – silmäluvut on aseteltu näin ainakin antiikista saakka. 5) Seitsenpäiväinen viikko on todennäköisesti lähtöisin Babyloniasta, jossa kuukausi jaettiin neljään noin seitsemän päivän jaksoon ja päivät nimettiin ”seitsemän planeetan” eli auringon, kuun ja viiden paljaalla silmällä erottuvan planeetan mukaan.
6) Äänestys prosentti on ollut viimeisten 30 vuoden aikana Suomen eduskuntavaaleissa noin 70, jopa alle, siis tyydyttävä. Tämä kertoo suomalaisen demokratian ohuudesta. Muissa kehittyneemmissä Pohjoismaissa prosentti on jopa 80.
7) Seitsemän oli kutsumerkkien tunnus edesmenneessä Kuopion läänissä, jonka koen edelleen kotiseudukseni, vaikka en olekaan savolainen. Kutsumerkillä erotetaan radioasemat toisistaan dataliikenteessä, puheliikenteessä, sähkötyksessä tai muussa viestinnässä.
8) Sitten ovat tietysti vielä Aleksin Kiven Seitsemän veljestä, joka on ensimmäinen suomenkielinen romaani, ja Lumikki ja seitsemän kääpiötä: Grimmin tunnettu satu. Se on pohjana Disneyn ensimmäisessä pitkässä, värillisessä animaatioelokuvassa vuodelta 1937.

Hän huikkaa ajatuksen pohdintaan:

”Yhä useammat saavat hyvät eväät elämään, ja yhä harvemmat eväät hyvään elämään.”

Hyvä elämä

Hyvä elämä

14.9.2015

Jättöjuova

Jättöjuova

SYKSYN SULOA

Jättöjuova
Taivaalle tähyäminen on meidän perheessä yleensä hänen heiniään, mutta innostuinpa minäkin nappaamaan tämän kuvan mökin pihamaalla. Syksyn edetessä lentoreitit kytevät yhä useammin mielessä, kun lähtö Torreviejaan lähestyy.

Madonluvut vanhoille käsityksille
Toisin kuin Espanjassa Suomessa varsinainen kesäaika oli hyvin vetinen, niinpä se sai katseeni kiinnittymään kasteeseen siis kastematoon. Madot eivät ole erakkoja, jotka harhailevat mullassa satunnaisissa paikoissa vaan viettävät hyvinkin ”sosiaalista elämää”. Visa Nuutinen on tehnyt väitöstutkimuksen Kastelierojen lisääntymisestä ja ekologiasta. Se sisältää paljon tietoa näiden maata möyhentävien kaksineuvoisten matojen elämästä.

Kastemadon eteneminen on hyvin hidasta puuhaa, koska se joutuu syömään reittinsä maan sisässä. Lyijykynänpaksuiset pystysuorat käytävät voivat ulottua kolmen metrin syvyyteen. Matotaajamissa reikiä on noin viidentoista sentin välein, joten ”kylävierailut” ovat helppoja. Sateella ja öisin lierot tulevat ulos käytävistään ja niiden parittelu tapahtuu maan päällä. Vaikka yksilöt elävät vain kahdesta kolmeen vuotta, niiden lisääntymiskyky on uskomattoman suuri. Vuodessa lierot tuottavat luonnonmultaa tonneittain hehtaaria kohti.

Nopeat muutokset
Maailman väkiluku ylitti miljardin vuoden 1800 paikkeilla, nyt meitä on yli seitsemän miljardia ja tämän vuosisadan lopussa väkeä on jo yksitoista miljardia. Euroopassa asui seitsemänkymmentä vuota sitten kolmannes maapallon väestöstä, nyt enää kymmenen prosenttia. Samaan aikaan Afrikan väkiluku on kaksinkertaistunut ja tällä vuosisadalla se nelinkertaistuu miljardista neljään miljardiin. Yli puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa

Digiaika on luonut uudenlaisia keinoja pakolaisille, kun he etsivät turvallisempaa tai muuten mukavampaa paikkaa. Tieto kulkuväylistä ja vastaanottopalveluista eri maissa leviää sekunneissa. Koska yksin pakeneminen ja siirtyminen omasta maasta kaukaisiin oloihin saattaa olla vaikeaa, ihmissalakuljetuksesta on tullut hyvin tuottavaa liiketoimintaa, miljardibisnestä. Salakuljettajia on vaikea saada kiinni ja rangaistukset ovat mitättömiä, joten toiminta kukoistaa.

Ihmiset ovat aina vaeltaneet sotien ja muiden kriisien tieltä. Köyhyys ei ole mikään syy vaan yleensä seuraus huonosta hallinnosta, joka on myös useimpien sotien aiheuttaja. Afrikassa on vain muutama valtio, jossa on edes jonkinlainen säällinen tai toimiva hallinto. Saharan eteläpuoli on vaurasta aluetta, mutta ihmiset kärsivät, sillä siellä vallitsevat korruptio, ahneus ja ryöstökapitalismi, vaikka johtajat ovat saaneet koulutuksensa länsimaisissa huippuyliopistoissa – tai ehkä juuri siksi.

Narrien laiva
Ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski lähti etsimään vastauksia siihen, mistä kaikki kärsimys, köyhyys, ahneus ja väkivalta tulevat maailmaan. Narrien laiva kertoo hänen tutkimusmatkastaan neljällä mantereella. Lukemisen arvoinen kirja kertoo maailman karuudesta, mutta myös siitä, että on toivoa. Kleptogratia eli institutionaalinen varastaminen on maailmanlaajuista. Syyttävä sormi kääntyy kehitysmaiden eliitteihin, mutta esimerkkejä löytyy joka puolelta maailmaa. Ukrainaa ja Keniaa kutsutaan välitilamaiksi. Huhtikuussa 2013 Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorski vieraili Ukrainassa. Raskaansarjan eurooppavaikuttajalla oli ranteessaan vain 130 euron arvoinen kello. Ukrainalainen lehti Tyžden alkoi irvailla ukrainalaispoliitikoille, jotka kantoivat ranteissaan kymmenien tuhansien eurojen kelloja. Voi hyvin kuvitella minkä viestin poliitikot antavat niille, jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä.

Yleisesti on tiedossa, että Ukrainassa voi rahalla ostaa parlamenttipaikan. Ukrainan oligarkit ovat suurliikemiehiä, joilla on huomattava taloudellinen ja yhteiskunnallinen vaikutusvalta. Liikesuhteidensa avulla he kykenevät hallitsemaan markkinoita useilla toimialoilla. Monella oligarkeista on myös joukkotiedotusvälineitä omistuksessaan. Varallisuutensa he keräsivät Neuvostoliiton hajoamisen ja Ukrainan vuonna 1991 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen.

Kenian presidentti Uhuru Kenyatta, ei mikään puhdas pulmunen hänkään, yritti keväällä 2013 saada kansanedustajia alentamaan palkkojaan. Kenian 349 parlamentaarikkoa vastasi nostamalla palkkojaan 7700 euroon kuukaudessa. Palkka on 130 kertainen verrattuna kenialaiseen keskiarvoon eli noin 60 euroon nähden. Erilaisten lisien kanssa kansanedustajien palkka on 15 000 euroa kuukaudessa ja lisänä on vielä 50 000 euron autoetu.

Heikki Aittokoski suomensi Narrien laivaansa varten yli 500 vuotta vanhoja, oikeustieteen tohtori Sebastian Brantin kirjoittamia, tekstejä. ”Suuri maa tai pieni loputon on narrien joukko. Se narrinpuuron hämmentää, ken itse itsens’ ylentää. Omahyväisyyttä täynnä rinta, vaikka kuinka kertoo peilin pinta kirkkaan, selvän totuuden, vastaan katsoo narri poloinen.”

Ruokaa merestä

Ruokaa merestä

Ihmiset liikkuvat
Yli miljoona suomalaista on lähtenyt aikojen saatossa maailmalle. Siis moninkertaisesti se määrä mitä Suomeen on muutettu. Venäjän vallankumouksen melskeissä Suomeen pakeni kymmeniä tuhansia ihmisiä. Vuonna 1922 idästä tulleita pakolaisia laskettiin olevan 33 500. Inkeriläisiä tuli Suomeen 1990-luvulla lyhyessä ajassa 6 300. Kun taas 1860 – 1930 -lukujen välisenä aikana yli 300 000 suomalaista lähti pääasiassa köyhyyttä pakoon Amerikkaan. Ruotsiin töihin muutti yli 800 000 suomalaista vuosien 19945 – 1999 aikana.

Koko 2000-luvun ajan Suomessa Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK) on vaatinut lisää maahanmuuttajia, ulkomaalaista työvoimaa. Todennäköisesti EK on nyt vallitsevaan tilanteeseen tyytyväinen, kun Suomeen saapuu joukoittain nuoria työkykyisiä miehiä. Esimerkiksi Saksa ja Ruotsi ovat jo vuosia osanneet käyttää siirtolaisia ja pakolaisia hyväkseen parantaakseen huoltosuhdetta. Ne ovat kääntäneet väestön harmaantumisen aiheuttaman haasteen voitokseen siirtolaispolitiikan avulla.

Vesi loppuu

Vesi loppuu

Sotalapset
Sotalapsiliiton mukaan Suomesta siirrettiin toisen maailmansodan aikana 80 000 lasta pääasiassa Ruotsiin ja Tanskaan. 1-14 vuotiaat lapset sijoitettiin yksityisperheisiin. Vuosien 1939 – 45 suomalaisten lasten siirrot olivat, suhteessa maiden väkilukuun, toisen maailmansodan maailmanennätystasoa. Enemmistö eli 72 000 lasta siirrettiin Ruotsiin. Lapsia kohdeltiin vaihtelevasti, sekä hyvin että kaltoin, jopa hyväksikäytettiin. Vanhemmistaan erotettujen lasten ei sallittu pitää edes kirjeyhteyttä entiseen kotiinsa vaan heidät eristettiin täysin.

Sodan päätyttyä pääosa lapsista palasi kotimaahan, mutta eri syistä huomattavan moni jäi palaamatta. Ruotsiin jäi noin 15 000 lasta ja Tanskaan noin 500 sinne siirretyistä noin 4 000 lapsesta. Ruotsissa ”natiivisyntyvyys” oli 1930-luvulla miinusmerkkistä, joten se oli yksi syy suuren sotalapsimäärän vastaanottoon Suomesta. Virallinen valtiojohto ei kummassakaan maassa sitä tunnusta eikä ota kantaa asiaan.

Talvisodan aikana Seppo Rossin perheestä lähetettiin kolme lasta Ruotsiin. Viisivuotias Seppo, runsaan vuoden nuorempi Tapani ja Pirkko-vauva sijoitettiin jokainen eri perheeseen Ruotsissa. Lapset palasivat Suomeen, mutta keväällä 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkaessa heidät lähetettiin takaisin. Seppo joutui sijoitusperheessään lähes orjan asemaan, mutta pikkuveljeä kohdeltiin paremmin ja tämä jäikin sitten Ruotsiin.

Totuus
Mikäli hän ei tähyile taivaalle, hän tähyilee kirjojaan. Saatteeksi juttuuni sain häneltä tämän Unto Kupiaisen runon: ”Totuuskin on matkustavainen, levoton sielu ja sen lajin nainen, jolla on monta ylkää, eikä se ketään hylkää. Lihoo vain ja laihtuu, aina kun sulhanen vaihtuu”.

26.2.2015

Created with Nokia Smart Cam

ODOTTAVAT KATSEET KEVÄÄSEEN

Ja valkeus tuli
Vuodenvaihteen molemmin puolin katselin Suomen Kuopiossa Sankaripuiston morsiusangervojen muodonmuutoksia. Ehkä tämä ei kuvasta todellista metamorfoosia, mutta melkoista muutosta kylläkin. Viime vuoden loppupuolella morsiusangervojen rennot, kaareutuvat oksat olivat pelkät tummanpuhuvat rangot. Sitten oksille satoi ensilumi, joka kukitti ne lumikukkasilla, yhtä kauniilla kuin konsanaan kesällä. Lumisateiden jatkuessa oksat vaipuivat kinosten alle. Silti näkymä oli kuvauksellisen kaunis, kuten voitte kuvasta todeta.

Lue, kirjoita, elä
Lyhyt yliopistokurssi tammikuussa lisäsi taas kerran syttyjä kirjoittamiseen. Innostavan opettajan välittämä oivallus: Laji on vain kaapu, johon teksti pukeutuu loppuvaiheessa, sai minut etsimään tekstipinosta nykäsyjen kaavun. Kirjoittaja kohtaa tutkimusten mukaan ainakin seitsemän erityyppistä estettä kirjoittamisen aloittamiseen, mutta jos harjoittaa luovaa eteenpäin kaatumista, saattaa päästä vireeseen.

Pohjolan leijona
Nykyään niin muodikas idolien, esikuvien ja tähtien luominen ei ole mikään viime vuosikymmenien ilmiö. Ihmispalvontaa on harjoitettu aikojen alusta lähtien. Kansojen johtajat: faaraot, tsaarit, kuninkaat ja muut despootit ovat aina olleet palvonnan kohteina. Yksi mielenkiintoisimmista on kultti, joka luotiin Kustaa II Adolfin ympärille. Se sai henkilöpalvonnan hysteeriset piirteet.

Helsingin yliopiston historian dosentti Mirkka Lappalaisen mukaan Kustaa II Adolfin palvonta 1600-luvulla oli Ruotsin historian ensimmäinen suuri julkinen spektaakkeli. Tämän hovin ympäröimän instituution ”tuotteistamista” pönkitettiin muotokuvilla, painokuvilla ja tarinoilla. Kuningas kävi sotia kaitselmuksen johdattamana, jopa kanuunan kuula muutti yliluonnollisesti suuntaansa hänen kohdallaan Riian piirityksen yhteydessä.

Kustaa II Adolfin myytti kolmikymmenvuotisen sodan sankarikuninkaana oli niin suuri, että se tuntuu hautaavan alleen koko aikakauden. Kuninkaan kaatumisen jälkeen, vuonna 1632 Lȕtzenin taistelussa, myytin rehottaminen vain jatkui. Hautajaisrunoissa ja ruumissaarnoissa hänet nostettiin marttyyrien joukkoon. Myytti kuninkaasta, joka pelasti protestantit eli historiankirjoituksessa kolmesataa vuotta. Enteet ja ihmeet, politiikka ja propaganda sulautuivat 1600-luvun maailmassa toisiinsa.

Demokratia vai ei
Winston Churchill on sanonut:” Venäjä on ongelman sisällä oleva mysteeri käärittynä arvoitukseen.
Viime aikoina on kovasti kritisoitu venäläisiä arvoja muistamatta, että Venäjä toimii juuri niin kuin on aina toiminut. Venäläiset eivät ole koskaan kuuluneet latinalaisen maailman piiriin, heillä on sisäänrakennettu mekanismi kulkea omia polkujaan. Voimissaan ovat edelleen yksinvaltius ja johtajan kunnioitus. Myös uskonnollisilla eroilla ja arvoilla on suuri merkitys ortodoksisen Venäjän ja katollisen maailman välillä, kielellisistä eroista puhumattakaan.

Kulttuurien välisissä yhteentörmäyksissä, koski se sitten venäläisiä tai islamilaisia, on perustavaa laatua oleva ongelma: Nämä toiset eivät ajattele niin kuin me ajattelemme, että heidän tulisi ajatella.

Neuvostoliiton hajottua Suomessa puhuttiin, että nyt maantiede muuttuu. Ilmeisesti unohdettiin sellainen käsite kuin geopolitiikka. Myös länsimainen poliittinen eliitti uskoi tai ainakin toivoi, että Venäjällä alkaisi demokraattinen kehitys kommunistisen talousjärjestelmän muututtua kapitalistiseksi. Seurasi kymmenen vuotta sekasorron aikaa, jonka Putin taltutti ja pani maan järjestykseen venäläisen mallin mukaan.

Kun Hannes Kolehmainen juoksi Tukholman olympialaisissa 1912 Suomen maailman kartalle, olisi hänen kannattanut katsoa tarkemmin mihin kohtaan hän sen juoksee.

Varhaisimmat maininnat 1200-luvulta
Sana demokratia on peräisin antiikin kreikkalaisesta dēmokratia (δημοκρατία) -sanasta, jolla nykyaikana tarkoitetaan tavallisesti kansanvaltaa. Alkuperäisesti dēmos ei kuitenkaan tarkoittanut koko kansaa vaan tietyllä alueella elävää köyhälistöä, Aristoteleen Politiikka (1279). Vasta myöhemmin se on siirtynyt merkitsemään yleensä alueen syntyperäisten asukkaiden muodostamaa yhteisöä.

Meidän aikanamme sana demokratia on tullut niin täyteen myönteissävyisiä sivumerkityksiä, että miltei mitä tahansa hallitustapaa on kutsuttu demokraattiseksi: esimerkiksi Iso-Britannian, Alankomaiden, Belgian ja Skandinavian maiden monarkioita, Yhdysvaltojen, Meksikon ja latinalaisamerikkalaisten maiden kaltaisia tasavaltoja sekä Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan kaltaisia kommunistivaltioita.

Trollit käyttävät hyväkseen sananvapautta
”Mitähän eroa on pietarilaisella trollitehtaalla ja suomalaisella viestintätoimistolla”, pohti hän. Pääministerin mukaan avoimessa yhteiskunnassa valtiojohdon esiintyminen sosiaalisessa mediassa, on tehokkain tapa toimia trolleja vastaan, toisin sanoen yksi suomalainen trolli vastaa kymmentä venäläistä trollia,

Puhutaan hybridisodasta ja informaatiosodasta. Mitä muuta kylmäsota oli kuin yhtä hybridi- ja informaatiosotaa? Lukuisat radioasemat lähettivät koko ajan amerikkalaista propagandaa Euroopan itärajalta rautaesiripun taakse. Radio Liberty suuntasi ohjelmansa Neuvostoliitoon ja Free Europe lähetti ohjelmaa Itä-Euroopan satelliittivaltioihin. Radioasemat kuuluivat CIA:n psykologisen sodankäynnin välineisiin (Tim Weiner: CIA:n historia). Nykyään informaatiosodassa välineet ovat vain lisääntyneet ja monipuolistuneet. (Petteri Järvinen: NSA; Näin meitä seurataan.)

Muoaliman Navan Matalikko
Luonnonvesien ympäröimän Kuopion uudistetulle ”kaaheen laakeelle” torille rakennetaan kesällä kalastuspaikka. Puuveneen pohjassa olevasta pienestä reiästä voi pilkkiä torin alla olevasta tankista kirjolohia. ”Stressaantuneita lohia”, arvelee Kuopion yliopiston vesibiologian apulaisprofessori Anssi Vainikka ja pitää hanketta eettisesti ja eläinsuojelullisesti arveluttavana. Rakennusluvan saanut ravintolayrittäjä haluaa tarjota ihmisille elämyksiä. Kuopion kaupunki on hankkeessa mukana, mutta kulttuurihistoriallisen museon mielestä hanke ei istu torille. Saa nähdä ketkä istuvat kesällä veneessä keskellä toria pilkillä!

20.10.2014

2_SAM_1016MERKKIPÄIVIÄ JA MUUTA HAUSKAA

 

Seurasimme Suomen hallituspolitiikkaa viime kesän ja alkusyksyn aikana melko tiiviisti. Puolueen uusi toveripuheenjohtaja kehui estottomasti uutta naiskehitysministeriä ja sanoi, että tämä on kaiken lisäksi – nopea oppimaan. Tämän kuullessaan hän huomautti: ”Olisikohan toveripuheenjohtaja todennut samoin uudesta miesministeristä.”

Yleinen innostus

Nobel-kirjailija Heinrich Böll: ”Kun Jumala loi ajan, hän teki sitä tarpeeksi.” Kuinka paljon aikaa tarvittaisiin, että ihmiset oppisivat elämään ilman sotia. Sain muutama vuosi sitten häneltä lahjaksi historioitsija Peter Englundin teoksen Kirjeitä nollapisteestä. Eräässä lyhyessä novellissa kirjailija kuvaa osuvasti hurmosta, jossa elettiin sata vuotta sitten ennen ensimmäisen maailmansodan alkamista. Varsinkin nuoret, turhautuneet miehet kaipasivat muutosta jähmettyneisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin lehdistön toitottaessa sotapropagandaa vuodesta toiseen.

Kesällä vietettiin ensimmäisen maailmansodan muistojuhlaa, sillä juhlaahan sodan alkaminen oli. Kaikki Euroopan maat halusivat sitä ja huuma vain levisi. Ajateltiin, että tulossa oli hyvä sota ja taistelusta nousisi uusi uljaampi maailma. Intellektuellit ja taiteilijat lähtivät auliisti mukaan. Monet korkeakouluissa opiskelleet nuoret miehet saapuivat rintamalle Homeros tai joku muu runoteos tai tunnetun filosofin kirja repussaan. Kaikki etsivät seikkailua. Sodan ensimmäisinä päivinä joku runoilija kirjoitti taisteluhaudoissa olevansa onnellisempi kuin missään muualla. Taidemaalarit kuvasivat koristeellista kaaosta, vaikka eivät olleet vielä nähneet yhtään ruumista. Tunnetuimpia sodan kuvaajia olivat futuristit, jotka sukeltautuivat syvälle kauniin sodan tunnelmiin.

Murhat muodissa

Dosentti Rinna Kullaan mukaan viime vuosisadan alku oli ajan valtaapitävien kannalta vaarallista aikaa, sillä poliittiset murhat olivat tavallisia. Pelkästään Euroopassa murhattiin Italian, Serbian, Portugalin ja Kreikan kuninkaat sekä Venäjän pääministeri ja kaksi sisäministeriä. Suomessa murhattiin Nikolai Bobrikovin lisäksi, ylin lainvalvoja ja Turun hovioikeiden presidentti.

Balkanilla aika oli otollista erityisesti poliittiselle väkivallalle ja nuorison utopia-ajatteluun liittyivät olennaisesti poliittiset murhat. Eräs Suur-Serbiasta haaveileva salaseura suunnitteli murhaavansa Itävalta-Unkarin kruununprinssin. Kolmen salaseuran jäsenen epäonnistuttua murhayrityksessä neljäs jäsen sai kahdella laukauksella Frans Ferdinantin ja hänen puolisonsa Sophien hengiltä, ja Sarajevon laukaukset käynnistivät ketjureaktion.

Kolme keisarikuntaa ja ottomaanien valtakunta hajosivat

Sodan arveltiin kestävän vain muutamia kuukausia, mutta todellisuus oli kuitenkin toisenlainen. Viiden vuoden sotimisen jälkeen Eurooppa oli suurelta osin raunioina. Se mitä tuolloin tapahtui, oli maailmanhistorian suurimman onnettomuuden alku. Toinen maailmansota oli ensimmäisen maailmansodan suoranainen jatke. Sadan vuoden takaa löytyvät myös useiden nykyisten konfliktien alkujuuret, mm Lähi-idässä. Tuskin 1900-luvun hirvittäviä diktatuurejakaan olisi syntynyt ilman ensimmäistä maailmansotaa.

Vaikka ensimmäisen maailmansodan syyllisiksi nimettiin Saksa ja Itävalta-Unkari, kaikilla Euroopan mailla oli omien sisäisten ongelmiensa lisäksi suurvaltapoliittiset syynsä ryhtyä sotaan.
Käyttövoimana oli äärinationalismi, vihassa toisia kohtaan unohtuivat sisäiset riidat. Vuosia kestänyt tuho ja hävitys päättyivät Versailles’n rauhansopimukseen kesällä 1919. Sodan lopputuloksena yksistään Eurooppaan syntyi toista kymmentä itsenäistä valtiota ja, ottomaanien valtakunnan hajottua, Lähi-itään lukuisia Kansainliiton alaisia, Englannin ja Ranskan hallinnoimia, protektoraatteja.

Jotain hyvääkin

Sata vuotta sitten marraskuussa 1914 lähtivät ensimmäiset suomalaiset nuoret miehet Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. Myöhemmin heitä alettiin kutsua jääkäreiksi. Ensimmäinen maailmansota oli yksi niistä viidestä sodasta tai vallankumouksesta, jotka loivat edellytykset Suomen itsenäistymiselle. Muut olivat: Venäjän vallankumous, bolsevikkien vallankaappaus, Suomen vapaussota ja Venäjän sisällissota.

Yleisimmät perusväittämät

Lentäväksi lauseeksi on jo muodostunut lordi Arthur Ponsonby’n toteamus vuodelta 1928: ”When war is declared, truth is the first casualty” eli vapaasti suomennettuna ”totuus on sodan ensimmäinen uhri”. Tämän olemme kaikki voineet todeta myös viime vuosien aikana. Sotapropagandaan kuuluu Ponsonbyn mukaan kymmenen yleisintä väittämää.
1) Me emme halua sotaa. 2) Vastuu on vastapuolella. 3) Vastapuolen johtaja on paholainen. 4) Me taistelemme hyvän asian puolesta. 5) Vastustaja käyttää kiellettyjä aseita. 6) Vastustaja tekee julmuuksia tarkoituksella, me enintään vahingossa. 7) Meidän tappiomme ovat vähäisiä, vastustajan erittäin raskaita. 8) Taiteilijat ja älymystö tukevat meidän asiaamme. 9) Meidän missiomme on pyhä. 10) Joka epäilee tiedottamistamme, on petturi.
Yhdeksän vuosikymmenen jälkeenkin Ponsonbyn teesit pätevät. Valitettavasti mikään ei ole muuttunut edes länsimaiden tiedottamisessa eli informaatiosodassa (propagandassa).

Yhteinen Eurooppamme

Ensimmäistä maailmansotaa eräät historioitsijat pitävät suurvaltojen Euroopan sisällissotana. Se kumpusi kiihkomielisestä nationalismista ja suurvaltojen melkein automaattisesti lukituista liittosuhteista, jotka johtivat valtavia uhreja vaatineeseen järjettömään teurastukseen. Pysyvä rauha jäi haaveeksi, koska Versailles’n rauhansopimus epäonnistui. Sota esti kerta toisensa jälkeen Euroopan yhdentymisen. Toisen maailmansodan jälkeen ”valloittajat” idästä ja ”vapauttajat” lännestä hallitsivat maanosaa. Tälle haluttiin loppu Euroopan yhdentymisellä. Yksi viime vuosisadan suurimmista saavutuksista oli se, että eurooppalaiset ovat kyenneet hautaamaan sotakirveensä ja luomaan vahvat yhteiset instituutiot rauhan tueksi.

Como pasa el tiempo

Berliinin muurin murtumisesta tuli kuluneeksi marraskuussa 25 vuotta. Vuoden 1961 kesän vietin International Student Campillä Englannin Essexissä, kun Saksassa alettiin elokuussa rakentaa 15 kilometriä pitkää muuria. Mansikkatilan majoitustalossa huonetovereinamme oli meidän suomalaisten lisäksi kaksi itäsaksalaista tyttöä. Surimme yhdessä heidän omaistensa jäämistä muurin itäpuolelle. Tytöt eivät palanneet kotiinsa DDR: ään. Muurilla tapettiin 28 vuoden aikana melkoinen joukko yli tai ali yrittäjiä. Vuonna 1990 olin hänen kanssaan kahden kuukauden Euroopan matkalla Berliinissä, ja muiden mukana hajotimme ratakiskon pätkällä muuria Check Point Charley: lla. Muutama pala muuria on vieläkin Suomessa kotonamme kivienkeräilylautasellani.

Halloween – lyhenne englannin sanoista ”All Hallows’ Eve”

Juhla on saanut nimensä 800-luvulla Irlannissa kelttien pyhistä rituaaleista (samhain) talven alkamispäivänä. Monissa länsimaissa lokakuun viimeistä päivää vietetään vainajien päivänä. Näiden arveltiin liikkuvan pyhäinpäivän aattona. Irlantilaisten siirtolaisten mukana halloweenin vietto siirtyi Amerikkaan, missä juhlan tärkein tunnus on kurpitsalyhty. Yhdysvalloissa juhla on joulun jälkeen suosituin. Halloween on mm satanistien toinen pääjuhla, vapun lisäksi. Espanjassa ja Suomessa halloweenia vietetään amerikkalaisessa muodossa. Suomessa halloween ei ole vakiintunut mihinkään tiettyyn päivään eikä sitä ole määritelty virallisissa almanakoissa.
Ennen vanhaan Suomessa vainajille vietiin ruokaa saunaan ja heidän arveltiin kylpevän ennen varsinaista pyhäinpäivää. Vuoteen 1772 asti Suomessakin pyhäinpäivä oli aina 1.11., mutta sitä on kuitenkin alettu viettää 1950-luvulta alkaen liikkuvasti lauantaina 31.10. – 6.11.  SAM_2124

Halloween- kuvassa hän ja hänen entinen tyttöystävänsä 20 vuoden takaa.
Feliz Navidad i Prόspero Año Nuevo.

6.10.2014

Created with Nokia Smart CamMIKÄ MEITÄ PUHUTTAA

Kesäleikit on leikitty ja kesäkukat kuihtuneet. Muistoihin voin kuitenkin liittää kuvan aurinkoisen Savonlinnan sillankaiteen petunioista, jotka kaunistivat oopperamatkan suruvoittoista tunnelmaa. Kullervo-ooppera oli pitkästä aikaa parasta, mitä olen kokenut jokakesäisillä festivaaleilla. Esityksen musiikki, lavastus, ohjaus, esiintyjät ja kaikki näyttämölle pano olivat ensiluokkaiset, eikä tarkkaavaisuus päässyt herpaantumaan hetkeksikään. Tarina vihasta, kostosta ja väkivallasta kuvasi sattuvasti myös tämän päivän maailmaa. Ooppera oli koskettava ja julma, mutta samalla selkeä ja todentuntuinen.

Puistot koostuvat puista ja muistot koostuvat muista. Suomessa koivu on tänä vuonna karistanut ennätysmäärän hedelmiä. Onkohan se huomannut, että jotain olisi tehtävä metsien kuusikoitumisen rajaamiseksi. Muistot muista, joista joitakin voi kutsua jopa ystäviksi, on tallennettu myöhempiä kohtaamisia varten.

Pahoituksia

Kahdesti minä olen mieleni pahoittanut; Tšernobylistä ja WTC -torneista. Tornit vajosivat maahan syyskuun 11. 2001 silmieni edessä, kun satuin käväisemään työn lomassa YLE: n lämpiössä, missä työtoverini tuijottivat televisiota. Tapahtuma kirpaisi erityisesti siksi, että olin ollut vuotta aikaisemmin toisen tornin huipulla tähyilemässä Manhattanin maisemia. Kyllä ne tornit heiluivat tuulessa ihan oikeasti.

Huhtikuussa 1986 olimme matkalla Pallastunturilta Kuopioon. Suomen Lapissa vietetty kevätloma oli loppumaisillaan ja lauantaipäivän aurinko kirkasti mieliämme. Hän avasi auton radion ja sieltä tulvi ensimmäisiä nikottelevia tietoja ydinvoimalaonnettomuudesta jossakin. Minä en ainakaan heti hahmottanut paikkaa. Hän kertoi missä Neuvostoliiton osassa Ukraina sijaitsi ja tokaisi lopuksi, että käännytään takaisin, ajetaan Ruotsin ja Norjan kautta Atlantin rannikolle ja sieltä laivalla Amerikkaan. New Yorkissa asustaa hänen pikkusiskonsa. Minä siihen, että emmehän me voi mennä, kun poikamme on Haminassa RUK:ssa. Vastaus oli: ”Mitä me kaikki kuolemaan.” Jatkoimme kotimatkaa hiljaisuuden vallitessa kuunnellen välillä sekavia uutisia radiosta.

Laskeumia

Toukokuussa puuhastelin mökin pihalla kevätaskareissa, kun kuulin radiosta, että kuivia lehtiä ei pitäisi panna kompostiin vaan polttaa ydinsäteilyn vuoksi. Olin jo haravoinut kaikki lehdet ja kuskannut kasvimaan reunaan. Siihen paikkaan loppui juurikasviljelyni, enkä ole sen koommin sitä uudelleen aloittanut. Syksyllä kuuntelin professori Taisto Raunemaan luennon ja samassa tilaisuudessa hän näytti ydinlaskeumakartan. Suomi oli täynnä pieniä paikallisia pisteitä, joihin saaste oli laskeutunut. Esimerkiksi yksi järvi oli saastunut, mutta viereinen ei. Vuonna 2006 kuollut Raunemaa oli suomalainen fyysikko, jota on pidetty suomalaisen aerosolitutkimuksen isänä. Elämäntyönsä hän teki Kuopion yliopiston ympäristötieteen laitoksella. Aerosoli on kaasun ja siinä leijuvien kiinteiden hiukkasten seos.

INES 7

Tuo nimitys tarkoittaa asteikon vakavinta ydinonnettomuutta, jos Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan tapahtumia voi onnettomuudeksi kutsua. Ydinvoimalan määräaikaishuollon yhteydessä oli sovittu tehtäväsi koe; hätäjäähdytys- ja reaktorin pikasulkujärjestelmät kytkettiin pois päältä määräysten vastaisesti ja reaktorin tehoa pudotettiin sovitun raja-arvon alapuolelle. Joidenkin huhupuheitten mukaan vodkalla lienee ollut osuutta tapahtumaan. Kokeen lopputulos oli katastrofi. Näin siis tapahtui 28 vuotta sitten Ukrainassa – vai Neuvostoliitossa, sama slaavilainen turvallisuuskulttuuri oli kuitenkin kyseessä.

Kulttuuria ja puoluepolitiikkaa

Pietarissa avataan Suomenlahti-aiheinen näyttely Veden maailma -museossa 6.11.2014. Näyttelyyn valittiin kymmenen suomalaisen akvarellistin maalauksia. Jury valitsi minut yhdeksi näyttelyn taiteilijaksi maalauksella ”Vieraslajit valtaavat meren”. Näyttely lähtee kiertämään Venäjällä muihinkin museoihin ja työt ”seilaavat” siellä ensi kesään asti. Arvelutti vähän osallistua projektiin tämän EU:n boikottipolitiikan vallitessa. Niin, että kulttuuria vaan yli rajojen, mutta mieluummin ei mitään konfliktiin viittaavaa.

Kyllä suomessakin osataan somistaa maisemaa espanjalaisittain. Vierailimme kesällä ystävien soppakutsuilla ja talon pihamaalta nappasin tosi esteettisen asetelman.Created with Nokia Smart Cam

 

24.3.2014

Cura-ranta

Cura-ranta aamutuimaan kondiksessa

Kaikkien aikojen El Clásico 23.3.2014

”Tuskin koskaan on pelikentällä nähty yhtä paljon osaamista, itseluottamusta ja niin monta miljonääriä”, tuumi hän peliä seuratessaan.

 

 

Suomi nousuun

Otaniemessä ideoitu epäonnistumisen päivä kokosi arvovaltaisen joukon suomalaisia poliitikkoja ja yritysjohtajia. Tämä sympaattinen ilmiö on peräisin Aalto-yliopistosta, joka toimii nykyään johtavana ideahautomona. Jotkut yritysjohtajat ja asialle hurahtaneet toimittajat toistavat mandrana amerikkalaisen viihdekirjallisuuden epäonnistumisen evankeliumia. Tampereen yliopiston journalistiikan vierailija-professori Elina Grundströmin mukaan epäonnistuminen on tuontitavaraa, amerikkalaisen elämäntaitokirjallisuuden tuote ja peräisin samasta puppugeneraattorista kuin positiivinen ajattelu, tunneäly ja sisäiset sankarit. Teorioissa on himpun verran totta ja paljon potaskaa.

Maailmalla liikkuu lukuisia sosiaalipsykologisia teoksia, joissa väitetään, että epäonnistumiset tekevät ihmisen paremmaksi, viisaammaksi ja empaattisemmaksi. Epäonnen autuudesta ja jalostavasta vaikutuksesta on tullut päähänpinttymä, jota viljellään jopa lasten kasvatuksessa. Oikeasti epäonnistuminen on aina jonkinasteinen katastrofi. Suomessa 1980-luvun lopulla epäonnistunut talouspolitiikka johti seuraavalla vuosikymmenellä lukuisiin itsesurmiin. Jos johtaminen pohjautuisi vain epäonnistumisen ihannointiin, Suomea ei saataisi ikinä nousuun.

Arvokas elämä

Suomessa eläkeläisväestöstä on muodostunut kestävyysvaje, vaikka vanhuksia monissa kulttuureissa on perinteisesti pidetty voimavarana, kokemuksen ja viisauden lähteenä. Qui bono, kenen etu? Valtion ja kuntatalouden etu ei ole sama kuin yhteiskunnan etu. Useimmiten isovanhemmat ovat merkittävä voimavara lastensa ja lapsenlastensa elämässä niin Suomessa kuin Espanjassa. Vanhusten määrän lisääntymisestä on tullut ongelma numero yksi. Koska sairaalassa hoito on kallista, yritetään vanhukset siirtää kotiin omaisten hoidettavaksi. Kotihoidon lisäksi näyttää olevan vain yksi vaihtoehto sairaaloiden ja terveyskeskusten pitkäaikaispotilaiden osastot. Toiminnaltaan joustavien palvelutalojen rakentaminen ja kehittäminen erilaisen toimintakyvyn omaaville vanhuksille on jäänyt täysin kotihoitobuumin jalkoihin.

Täällä Espanjassa suomalaisten ja suomalaistaustaisten ihmisten keskuudessa oppii hyvin pian oivaltamaan, miten suuri määrä energiaa ja osaamista piilee vanhenevassa joukossamme. Tottahan se on, että elinikä pitenee, satavuotiaita on Suomessa jo satoja ja yhdeksänkymppisiä tuhansia. Suomen 114. vanhin 103-vuotias Kaisa Peltonen kokkaa, jumppaa ja odottaa marjakesää, kirjoittaa Petri Pöntinen Suomen Kuvalehdessä. Tutkija Pekka Himanen korostaa, että jokaisen on luotava itselleen arvokas elämä. Todellisuudessa kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta, sillä monien elämä tuhotaan jo lapsena. Hyväosaisilla on mahdollisuus rakentaa ”hyvä elämä” ja he varmasti tekevät sen omalla tavallaan.

Mummojen arvo

Puolalainen kolumnisti Iwona Kiuru kirjoittaa omista isovanhemmistaan Helsingin Sanomissa otsikolla Ovinaapuri. ”Heillä on aikaa ja taitoa olla läsnä ja heistä huokuva lämpö saa voimaan paremmin.” Minun oma mummoni keikkui kainalosauvoilla lähes koko aikuisikänsä ja lauloi mennessään: ”Katso kengurun loikkaa…” Hän oli yksi nuoruuteni tärkeimmistä henkilöistä, sillä lomat vietin useimmiten hänen luonaan. Almanakasta katsoimme kenen nimipäivä oli tänään, ostimme kukkapuskan, mieluiten neilikoita ja lähdimme sukuloimaan. Mummo oli aina valmis lähtemään bussilla tai moottoriveneellä liikkeelle kivuliaasta nivelreumastaan huolimatta. Kun linja-auto pysähtyi, hyppäsin ulos ensimmäisenä ja kuljettaja saattoi huutaa perääni: ”Mitä se tyttö etuilee, antaa aikuisten mennä ensin.” Mummoa oli aina autettava alhaalta käsin. Toisinaan mietin mikä mahtaa olla oma eliniänennusteeni, joudunko kituamaan kuinkakin pitkään, sillä äidinäitini eli 92-vuotiaaksi ja syövän sairastanut äitini täytti 90 vuotta sairaalan kylmiössä.

Saranapuolelta sisään ja painovoimalla alas

Katsellessani amerikkalaisissa elokuvissa ja television poliisisarjoissa niin suosittuja ovipotkuja, mietin, miten on mahdollista, että ovi aukeaa yhdestä potkusta tai olkapään tönäisystä. Amerikkalaisten niin kuin espanjalaistenkin ovet aukenevat sisäänpäin eikä niissä ole edes kunnon kynnystä. Aikaisemmin amerikkalaiset rakensivat ovensa aukeamaan ulospäin, mutta saranat jäivät näkyviin ja ovesta pääsi helposti sisään saranapuolelta ottamalla tapit pois. Asuntomurrot tuottivat paljon ongelmia, joten ovien aukenemissuuntaa muutettiin. Suomessa ovet aukeavat pääsääntöisesti ulospäin, ainakin saunan ja ulko-ovet, sen lisäksi meillä on kunnon huullokset, karmit ja kynnykset sekä upotetut saranat, joita ei voi ruuvata auki ulkoa eikä sisältä. Todennäköisesti amerikkalaisten ovirakenteissa on tapahtunut kehitystä. Espanjassa asia on hoidettu ”tapituksilla” ja kaltereilla. Ennen kaksoistornien sortumista vierailin New Yorkissa toisen WTC- tornin huipulla ja katselin kaupungin pilvenpiirtäjiä. Mietin miten sellaisten rakennusten vesi- ja lämpöhuolto hoidetaan. Monien katoille oli rakennettu suuria tynnyreiltä näyttäviä rakennelmia. Pilvenpiirtäjiä korkeampia vesitorneja oli vaikea rakentaa, joten ”taivaanraapijat” toimivat itse vesitorneina. Niiden katoille oli suhteellisen helppo rakentaa kestävästä setristä antiikkisilta näyttäviä suuria tynnyreitä, joihin vesi pumpattiin. Alaspäinhän vesi valuu omalla paineellaan. New Yorkin kaduilla pöllähtelee ja tuoksahtelee vesihöyrypilviä silloin tällöin. Se saattaa olla karkuun päässyttä lämmityshöyryä, joka johdetaan paineella korkeiden rakennusten lämmittämiseen.

Amerikkalaisilla on yleensä säilyttävä toimintatapa, jos jokin asia on hyväksi havaittu, ei siitä hevillä luovuta. Tästä, ehkä johtuu sekin, että mutkitteleva Broadway rikkoo kaupungin keskustan hienon ruutukaavan. Katu on nimittäin entinen intiaanien polku. Kun ensimmäinen pilvenpiirtäjä, Flatiron Building, rakennettiin 1902, sitä alettiin kutsua ”silitysraudaksi” muotonsa vuoksi, koska se pystytettiin katujen kapenevaan kolmioon.

Kaipaan polkupyörääni, joka on huomattavasti vanhempi, mutta ajokuntoinen

Kaipaan polkupyörääni, joka on huomattavasti vanhempi, mutta ajokuntoinen

 

Ovikello soi. Hän ehätti avaamaan ovea. Ystävät poikkesivat kylään ohikulkumatkallaan. ”Missä mujer?” ”Parittelee sukkia parvekkeella.”

4.2.2014

Talo Zaragozassa

Talo Zaragozassa

Jotakin sinistä

Olen yrittänyt hävittää kaikki siniset valot kotoa ja vältän niitä muuallakin, vaihdoin jopa ”läppärini” näytön taustavärin, mutta se on vain turvallisuusharha, sillä kaikki näyttöruudut säteilevät sinistä valoa, myös televisioruutu. Jokaisen näkökykyään hellivän pitäisi muistaa, että silmätkin vaativat lepoa. Sininen valo rasittaa silmiä, mutta sillä on myös positiivisia vaikutuksia. Erityisesti digitaalisten laitteiden korkeaenerginen sininen valo aiheuttaa silmien väsymistä, rasittumista ja jopa unettomuutta. Koska sinisen valon aallonpituutta on paljon päivänvalossa, se auttaa meitä pysymään hereillä. Liiallisella altistumisella vaikutus voi kuitenkin muuttua päinvastaiseksi! Jos illalla oleskelee kirkkaassa valossa, melatoniinihormonin eritys häiriintyy. On hyvä välttää televisioon ja tietokonenäyttöön katsomista kahden tunnin ja e-kirjan lukulaitteeseen katsomista tunnin ajan ennen nukkumaanmenoa. Erityisen haitallinen on sininen ledi ja sen spektrin sininen piikki kaikissa kodin laitteissa ja valoefekteissä. Kaikki valon mittaamiseen ja määrittämiseen perustuvat yksiköt on johdettu candelasta (cd). Sana tulee latinasta ja tarkoittaa talikynttilää.

Torreviejan poliisitalo

Torreviejan poliisitalo

Oulun ja Itä-Suomen yliopistojen yhteistyönä tehty tutkimus osoittaa, että keinotekoisessa sinisessä valossa kasvatetut kasvit tuottavat merkittävästi enemmän hyödyllisiä kemikaaleja, joita esiintyy luonnostaan runsaasti niin sanotussa superruuassa. Kokeessa testattiin persiljaa, basilikaa ja tomaattia. Sininen lisävalo lisäsi kaikkien ravintokasvien fytokemikaalimääriä, joilla on todettu olevan terveyttä edistäviä ja jopa farmakologisia vaikutuksia. Tulos osoittaa, että sinisen lisävalon avulla terveyttä edistävien aromien tuotantoa voidaan lisätä missä tahansa.

Jostain kumman syystä sininen väri viehättää melkein kaikkia ja tässä pari herkullista näytettä. Zaragozassa kuvasin kerrostalon päätyseinän ja tämän toisen rakennuksen uudistuneen ulkoasun olette jo varmaan huomanneet Torreviejan ostoskujan tuntumassa. Se on entinen kaupunki-info, joka nyt tuottaa turvallisuudentunnetta ranta-alueella.

Toisenlainen todellisuus

Koska meillä vielä oli joulu, jota työmarkkinajärjestöt eivät ole ehtineet siirtää tai lopettaa kilpailukyvyn parantamiseksi, vietimme sen perinteisesti jälkikasvun kanssa. Joululomalla Helsingissä kävimme katsomassa seitsemänvuotiaan pojanpojan uusinta harrastusta, seinäkiipeilyä. Kyllä minua hirvitti alhaalta katsojana, sillä pienen pojan jalat eivät meinanneet millään yltää seinässä oleville nystyröille, ja niskani joutui koetukselle, kun katselin vesselin kipuamista katonrajaan. Onneksi oli turvavaijeri.

kiipeilijä

Kiipeilijä

Kun oli seurattu kiipeilijän velipojan lätkäharjoituksia, ehätimme aterialle. Ruokapöydässä käytiin jälleen keskustelua ruoan arvosta. Hän otti esille pakolaisleirin nälkäiset syyrialaispojat, jotka joutuvat kulkemaan lumihangessa paljain jaloin. Sitä seurasi ihmettelevä kommentti: ”Miks’ ne ei mene Stockmannin Hulluille päiville ja osta kenkiä.”

Talvisiivous

Kunnon pakkasia on Suomessa pidetty melkein koko tammikuun ajan. On ollut ihan pakko roudata patjat, peitot ja tyynyt paleltumaan, toisin sanoen, tapattaa kaikki mahdolliset pieneliöt. Myös pakkaamista odottavat matkalaukut on jätetty pariksi yöksi parvekkeelle. Torreviejassa lääkäri Seppo Haapalahti kertoi minulle muutama vuosi sitten, että esimerkiksi homesieni ei vaivaa kovin paljon paikallisia asukkaita, koska he ovat karaistuneet itiöiden hyökkäyksiä vastaan. Hän valitteli olemattomia pakkasia.  Homelajeja tunnetaan tuhansia. Jotkin homeet pystyvät kasvamaan jopa niinkin viileässä kuin +2°C:n lämpötilassa. Jos olosuhteet eivät salli homeen kasvua, se voi pysyä hengissä pitkiä aikoja odottaen niiden muuttumista suotuisiksi. Myrkylliset homeet aiheuttavat vakavia terveydellisiä haittoja ympäri maailman. Yleisesti homeille ja niiden toksiineille altistutaan suun kautta saastuneen ruoan välityksellä. Muita altistusreittejä ovat iho ja hengityselimet. Tiedetään, että useat homelajit kykenevät käyttämään ravintonaan tavallisia rakennusmateriaaleja. Toksiinintuottokykyiset homeet voivat lisääntyä rakennuksissa erityisesti kosteissa olosuhteissa.

Pölypunkit ovat hämähäkkieläimiä. Perinteisesti niiden määrää on kehotettu vähentämään mm. tyynyjen ja peitteiden pesemisellä yli 60-asteisessa vedessä sekä viemällä petivaatteet ulos pakkaseen (-18 astetta) tai kuumentamalla niitä saunassa vähintään tunnin ajan pari kertaa vuodessa. Kaikki nämä toimenpiteet pienentävät huomattavasti punkkien ja niiden allergeenien määrää. Sitä voidaan pienentää myös ”punkkilakanoilla” sekä tiiviillä patjan- ja tyynynsuojuksilla, joita punkit eivät läpäise.

Häiriköintiä

Eduskunnan sivistysvaliokunta patistaa opetushallitusta laatimaan kännykkäsääntöjä kouluihin. Eihän se riitä. Sääntöjä pitäisi kohdistaa kaikkeen holtittomaan kännykällä häiriköintiin. Mutta miten tämä homma hoidettaisiin ilman, että rajoitetaan meidän kallista kansalaisvapauttamme. Vaikkapa junassa tai bussissa: Älä huuda puhelimeen kaikkia intiimejä yksityisasioitasi viittä minuuttia pitempään. Teatterissa tai konsertissa: Älä nosta puhelimen näyttöä, takana istuvan silmien eteen koko esityksen ajaksi, vaikka sinun olisi pakko näpelöidä kännykkää. Yleensäkin kaikki älätys ja käyttäytymiskäskyt ovat inhottavia, mutta kun kovin monet henkilöt ovat joko ymmärtämättömiä tai piittaamattomia. ”Ihmisiltä on hävinnyt lähimmäisten kunnioitus ja läsnäolon taito”, kirjoittaa päätoimittaja Aija Pirinen ja jatkaa: ”Miten vanhemmat ja opettajat voivat vaatia lapsilta soveliasta kännykkäkäytöstä, jos eivät itse hallitse käytöstapoja.”

Vapaus on välttämättömyyden tajuamista

Tämä on kirjailija Hannu Raittilan ajatus lyhytproosaa sisältävässä kirjassa Ulkona. Lääkekehittelijä Pera toteaa, että lääkefirmat eivät ole enää kiinnostuneita ihmisten parantamisesta vaan optimaalisesta voitosta, niinpä Perakin suunnittelee kehittelevänsä viihdesovelluksia. Siru- ja piilevyteknologia antaa mahdollisuuden sijoittaa informaatiota pieneen tilaan. Ruokailun jälkeen ihmisten pitäisi liikkua, joten ekspertti voisi suunnitella sellaisen kapselin, jossa on piinsirun sisältämää ääntä. Se aktivoituisi ruoansulatuskanavan loppupäässä ja mahasta alkaisi kuulua vaikkapa Porilaistenmarssi. Se saisi liikettä laiskemmankin niveliin.

Lopuksi hän pohtii

Vuosia vellonut Guggenheim-projekti on taas kerran paljastanut kuinka takapajuista, innovaatioköyhää ja myönteistä kehitystä vastustavaa suomalainen talouspoliittinen ajattelu on. Rahvas ei näytä millään ymmärtävän millainen taloudellinen Sampo Guggenheim-museo olisikaan, vaikka hanketta ajavat konsultit, lobbarit ja muut asiantuntijat ovat arvioineet, että vuosittainen kävijämäärä museossa olisi ainakin 550.000 henkeä – käyhän New Yorkin Guggenheimissakin miljoona ihmistä vuodessa.

Lukuvinkki: KonsulttidemokratiaMiten valtiosta tehtiin tyhmä ja tehoton.
Suomen Akatemian tutkijatohtori Hanna Kuuselan ja tietokirjailija Matti Ylösen teos on ensimmäinen laajaan aineistoon perustuva selvitys ulkopuolisten asiantuntijoiden ja konsulttiyritysten voittokulusta suomalaisessa hallinnossa. Kuinka Suomesta tehdään ketterällä innovaatiostrategialla win – win – winlandia.

14.11.2013

Saunahalkoja

Kesällä meitä säpsäytti uutinen, että EU aikoo kieltää koivuhalkojen myymisen ja polttamisen. ”Kohta ne kieltävät koivujen kaatamisenkin,” arveli hän. Uutinen osoittautui myöhemmin ankaksi, mutta mökkipihalta kaadettiin useita 30-metrisiä koivuja sähköjohtojen läheisyydestä. Jälleen kerran saatoin omin silmin todeta, että puu ei kaadu sinnepäin minne se on kallellaan vaan sinne mihin metsuri haluaa sen kaataa. Rungot pätkittiin kaatamisen yhteydessä moottorisahalla saunaan, takkaan ja leivinuuniin sopiviksi pölleiksi. Mahtavien, 40-50 cm halkaisijaltaan, pöllien pyörittely pilkkomispaikalle ja erityisesti niiden halkominen oli voimia vaativa taitolaji. Pilkottuaan itse parikymmentä pölliä, hän päätti, että halkomiseen on keksittävä jokin helpompi keino.

Eräässä lehdessä suositeltiin, että mökkivieraille, ”varsinkin ikääntyville kaupunkilaismiehille”, huomautti hän, pitää järjestää jotain puuhaa tai erilaisia extreme – harjoituksia. Niinpä lähetimme kutsuja ystäväperheille, hankimme lohikeittotarpeet ja hän raahasi saunamökin kuistin alta valurautaisen pyykkipadan nuotiopaikalle. Minä avustin ainesten pilkkomisessa ja muiden oheisruokien valmistamisessa. Parikymmentä henkeä saapui paikalle. Tervetuliaisdrinkin jälkeen vieraat ohjattiin pöllien äärelle, ja miehet saivat vuorotellen näyttää taitoaan ja voimiaan. Klapikoneena käytettiin kanadalaista, metrin pituista, viisi kiloa painavaa halkaisukirvestä. Lopputuloksena oli pöllipula, ja minun varaamani hyötypöllitkin olivat vaarassa mennä saman tien haloiksi. Hän oli jo aikaisemmin poistunut nuotiopaikalle keitonlaittopuuhiin, ja hetkessä vieraat saivat maittavan aterian. Emme vielä tiedä miten Suomen verottaja tähän talkootyöhön suhtautuu.

Poikkeuksellinen tapaus

Pitäisiköhän Suomen ulkoministeriön ruveta taas printtaamaan salaisia tietojaan suoraan ”näppikseltä”, sillä manuaalinen kirjoituskone ei levitä asiakirjoja muutoin kuin ”kalkkeripaperin” välityksellä. Ulkoministeri tiedotti marraskuun alussa, että tietoverkon vuosikausia kestänyt vakoilu olisi huomattu jossain vaiheessa itsekin. Niin, milloin? (Vinkki tuli ulkopuoliselta.) Ja julkisuuteen se olisi kerrottu ennemmin tai myöhemmin. Ulkoministeriön koko tietoverkko on ollut useiden eri valtioiden hallussa palvelimiin syötettyjen vakoiluohjelmien kautta. Supon viestintäpäällikön mukaan, harvinaisen tapauksen salainen esitutkinta tulee kestämään pitkään.
Ovatko päättäjät todella niin lapsenuskoisia, etteivät ymmärrä sitäkään, että kaikkea mikä ilmassa liikkuu, voidaan kaapata?  Minulle digitaalisen tietoturvan merkitys ja haavoittuvuus selvisi jo ensimmäisellä multimediakurssilla viime vuosituhannella. Vuosikymmeniä on tiedetty CIA:n harjoittamasta laajamittaisesta vakoilusta, mutta vasta nyt media on kiinnostunut asiasta, kun NSA:lta (CIA:n alainen elektronista tiedustelua suorittava yksikkö) ”karkasi asia kokonaan lapasesta”. Sen me suomalaiset kyllä olemme tienneet ainakin jo ”ohranan” ajoista lähtien, että itänaapurillamme on ikiaikaiset urkintaperinteet.

Kasvi, joka muutti maailmaa

Voihan peruna! Ja kyllä se voi. Olen aina pitänyt perunan mausta. Koska se on neutraali raaka-aine ruoanlaitossa, se sopii lähes kaikkien muiden ruoka-aineiden kanssa. Irlannissa matkaillessamme saimme todisteen siitä, että irlantilaiset todella syövät perunaa joka aterialla ja usein monissa eri muodoissa. Entä mitäpä olisi Englanti ilman kalaa ja uppopaistettuja perunoita, ”fish and chips”. Ne ovat olleet englantilaisten perusruokaa vuosisatoja.
Euroopassa vallitsi 1500 – 1600-luvuilla jännitteinen uskontojen välinen kamppailu noitavainoineen. Mm. perunan syömistä protestantit pitivät katolisten harjoittamana paheena. 1700- luvun puolivälissä Britanniassa koettiin ”mukulasota”. Perunan ja palsternakan kannattajat taistelivat avoimesti keskenään. Protestantit perustelivat asiansa oikeutusta ilmoittamalla, että perunaa ei mainita Raamatussa.

Peruna kohtalon välikappaleena

Perussa inkat olivat syöneet perunaa jo tuhansia vuosia, ennen kuin espanjalaiset konkistadorit toivat sen ryöstösaaliin mukana Eurooppaan. Peruna osoittautuikin arvokkaammaksi kuin kaikki inkojen kulta ja hopea. Robert Cowleyn toimittamassa kirjassa Entä jos…, Vaihtoehtoinen maailmanhistoria kerrotaan perunan vaikutuksesta historian käänteisiin. ”Kuinka erilaiselta maailma näyttäisi ilman perunaa.” William H. Mcneill kirjoittaa, että peruna on lähtöisin Perun ylängöiltä. Espanjalaisen valloittajan Pizarron armeijan sotaisat roistot tuhosivat inkojen valtakuntaa Andeilla 1530-luvulla ja halveksivat perunaa yhtä paljon kuin nykylaihduttajat. Espanjan laaja imperiumi ei todennäköisesti olisi toteutunut ilman perunalla ruokittujen pakkotyöläisten kaivamaa hopeaa Potosin kaivauksilla. Fredrik Suuren Preussikaan ei olisi selvinnyt Seitsenvuotisesta sodasta 1700-luvulla ilman perunaa. Perunan avulla voitettu sota johti sittemmin Saksan yhtenäistymiseen.
Mahtaakohan se johtua tuosta menneen suuruuden kaipuusta, että täällä Espanjassa ”kasvisten luvatussa maassa” on vaikea saada vihanneksia ja muita juureksia perunoiden sijaan, vaan joka ravintolassa tarjotaan uppo- tai takkiperunoita. Olminvärinen ateria on suorastaa masentavan näköinen ja saa värien ystävän apealle mielelle, vaikka aurinko paistaa.

Tuhat kilometriä mesetalla

Matka ylätasangolle alkoi Torreviejasta varhain aamulla ja iltapäivällä saavuttiin Guencaan, joka sijaitsee Castilla- La Manchan alueella ja kuuluu UNESCON maailmanperintökohteisiin. Tutustuimme ruskan värittämään jokilaaksoon ja ”colgatan taloihin” (Casas Colgadas), mutta vaikuttavimman muiston jättivät pienen hiljaisen kappelin ”vitivalkoiset aaveet”. Keskeytymättömän rukouksen yhteisön perustaja, fundadora, oli Maria Rosario del Espiritu Santo Lucas Burgos, joka sai herätyksen jo 12-vuotiaana. Liike on levinnyt eripuolille Espanjaa ja Amerikkaan.

Dia3Aragoniassa sijaitsevassa Teruelissa vallitsee arabialaisgoottilainen mudejar- arkkitehtuuri, ja tarinaa Teruelin rakastavaisista kerrottiin monena eri versiona. Heidän jäännöksensä on haudattu vierekkäin Mauseleo de los Amantes: iin. Eläessään he eivät olosuhteiden pakosta voineet edes suudella. Hautaveistosten kädet ojentuvat toisiaan kohti ja ovat päällekkäin, mutta hiukan erillään. Teruelin kaupungin Härkäpatsas viehätti minua erityisesti modernin esitystapansa vuoksi. Siinä enkeli keihästää härkää, jolla on päässään kahdeksansakarainen mudejar- tähti.

Zaragoza on komea kaupunki ja sen keskustan leveillä kävelykaduilla ja aukioilla on miellyttävä liikkua. Kaupungissa vallitsee myös kehittynyt polkupyöräkulttuuri. Minunlaistani polkupyörän suurkuluttajaa se kiinnosti kovasti. Kaupungin asukkaat saavat ajaa telineisiin kiinnitetyillä ja sähköisellä kortilla irrotettavilla pyörillä puoli tuntia kerrallaan 35 eron vuosimaksulla ja lisätunti maksaa 50 senttiä. Polkupyöriä on noin kolmesataa eri puolilla kaupunkia. Vierailupäivänämme oli Real Zaragozan ja Sorian jalkapallojoukkueiden peli, ja fanit juhlivat railakkaasti ennen matsia ja sen jälkeen. Ottelun voitti Zaragozan joukkue.

Paluumatkalla poikkesimme vielä Albarracin keskiaikaiseen kaupunkiin, jonka tiuhaanrakennettua taajamaa ympäröivät ruskan värittämät puut ja pensaat. Näkymä kaupungin rinteeltä oli silmää hivelevän kaunis. Kaupunki sinänsä ei ole viehättävimpiä näkemiäni keskiaikaisia taajamia Espanjassa.

22.9.2013

Venuksen kengät

Venuksen kengät

Silmää hivelevää kauneutta

Venuksen kengät, tässä ne ovat nuo aarteet. Orkidea on kukkien kuningatar, eittämättä, ja Venuksen kenkä kenkien jumalatar. Se kukkii parhaimmillaan pari kertaa vuodessa ja kukinto kestää noin kuukauden. Kaksi suomalaista yhdistystä, Janhuan Orkidearanta Oy ja Sulkavan Lumikukka Ay, piti orkideanäyttelyn Kuopiossa. Ehätin

paikalle. Sain tietää, että yhdistysten toiminnassa on tapahtunut muutos. Tuulikki ja Pekka Rannan suuri orkideakokoelma on siirtynyt Suomesta Portugaliin. Se on nyt Coimbran yliopiston suojissa osana UNESCON maailmanperintökohdetta. Syynä kokoelman siirtämiseen olivat sekä Suomessa kohonnut energian hinta että kokoelman turvaaminen vuosikymmeniksi eteenpäin. Coimbran yliopisto huolehtii kustannuksista ja suomalaiset orkideankasvattajat kokoelman hoidosta sekä henkilökunnan kouluttamisesta. Orkideoiden siirtoon tarvittiin toista kymmentä rekkaa, joten muuttoprojekti kaikkinensa oli melkoinen. Siellä ne kukoistavat nyt Iberian niemimaalla. Ennen vuosituhannen vaihtumista vierailin New Yorkissa Financial Centerin orkideanäyttelyssä, joka oli suorastaan huikea. Valokuvasin palkittuja orkideoita maailman huippuasiantuntijoiden ja valokuvaajien joukossa, joten voin vieläkin ihailla noita upeita kukkia.

Mökit ja mäet

Mökit ja mäet

Ikäerot

Nykyiset ja ikiaikaiset elementit kohtaavat toisensa Kuopiossa Valkeisen lammen rannalla, josta johtaa graniittiset Ruusuportaat lammen rantarinnettä ylös. Portaisiin käytetty harmaagraniitti on yli 1.800 miljoonaa vuotta vanhaa ja punainen yli 1.500 miljoonaa vuotta vanhaa. Tämänsyksyiset ruusut ovat parhaimmassa loistossaan, ja niiden joukosta löysin tämän oranssinkeltaisen Hansestadt Rostock tertturuusun. Muistan, kun minun lapsuuteni puutarhassa kauan sitten kasvoi näitä samoja ruusuja. Ne olivat niin suuria, että ohikulkijat pysähtyivät kyselemään niiden salaisuutta. Isäni ei sitä kertonut, mutta minä tiedän, että hän laimensi perheen pienimpien aamupissaa ja kasteli sillä ruusuja.

Lapsuuteni ruusu

Lapsuuteni ruusu

Graniitin ja ruusujen aikaeron suuruutta on vaikea edes hahmottaa, mutta silti ne täydentävät hienosti toisiaan, vaikka syntymisten väliin mahtuu viimeisin suuri jääkausikin. Ruusuportaiden keskivaiheilla kohoaa Antti Immosen veistos Mökit ja Mäet vuodelta 2004. Se on herkullinen lisä portaiden ulkonäössä.

Kreikkalaisten digitysloma

Ateenasta kuuluu taas kummia. Säästövyötä kiristettiin niin epäinhimillisellä tavalla, että valtion virkamiehet menettivät kuuden päivän vuotuisen palkallisen tietokoneenkäyttölomansa. Ministeri Kyriakos Mitsotakisin mukaan tämä oli pieni ”symbolinen askel” hallinnon modernisoimisessa. No, pienihän se oli siihen verrattuna, että aikaisemmin virkamiehet saivat palkanlisän, jos vaivautuivat yleensä tulemaan työpaikalle tai, että naimattomille tyttärille maksettiin isän eläkettä. Tuo digilisän saaminen tuntui minusta ensin täysin käsittämättömältä asialta, mutta kun tarkemmin muistelen omaa työhistoriaani, taisin olla 1990-luvun lopussa toinen niistä kahdesta YLE –yhtiön palkollisesta, joka sai digilisän. Useamman tuhannen henkilön yhtiössä digitaaliset toiminnot ulkoistettiin aluksi kokonaan. Itse en palkkioasiaan vaikuttanut muuten, kuin opiskelemalla ahkerasti uutta tekniikkaa ja uusia ohjelmantekotapoja. Työaikaakin siihen annettiin riittämiin. Myöhemmässä elämässäni olen kokenut tuon opiskelun ja taitojen hankkimisen suurena etuna, jonka sain viedä mukanani eläkkeelle lähtiessäni.

Renessanssi oli sekä aikakausi että tyylisuunta

Renessanssi loi ihmisen ihailun (luultavasti antiikin pohjalta), mutta mikä antaa nykyisin joillekin ihmisille ja heidän työlleen (jolle usein ei edes ole katetta) jopa tuhatkertaisen arvon tavalliseen duunariin verrattuna. Kenen tai keiden pitäisi hävetä. Protagoraan oppi ”Ihminen on kaiken mitta” on jälleen noussut arvoon mittaamattomaan tai oikeastaan ihmisarvo mitataan vain rahassa. En tarkoita nyt jalkapalloilijoita, jotka osaavat hoitaa hommansa ja antavat melko saasteetonta viihdettä suurelle yleisölle. Renessanssi on moni-ilmeinen termi ja tarkoittaa uudelleen syntymistä. Se käsittää lomittaisten kulttuurivirtojen pitkän muutosprosessin Euroopan eri maissa. Oli avartavaa lukea Pekka Matilaisen toimittamaa kirjaa, jossa viisi suomalaista tutkijaa arvio eurooppalaisen renessanssin merkitystä. Keskiajan jälkeisen liikehdinnän syistä on esitetty monenlaisia teorioita, sillä vähitellen kuolemanpelko ja pessimismi muuttuivat voimakkaaksi kulttuurioptimismiksi. Katolisen kirkon edustama yhtenäisajattelu ja auktoriteettiusko antoivat tilaa uudenlaiselle ihmiskäsitykselle, jolloin yksilön ulkoinen ja sisäinen maailma vapautuivat uutta luovaksi voimaksi. Mitä sitten tapahtui, että voimasuhteet muuttuivat. Raja keskiajan ja renessanssin välillä ei ole tarkka. Muutoksen lähtökohta saattoi olla siinä, kun kaupunkivaltio Milanon ylivoimaiset sotajoukot aikoivat hyökätä firenzeläisten kimppuun vuonna 1402, rutto iski Milanon joukkoihin ja Firenze pelastui. Joka tapauksessa uskonpuhdistus, humanismi, löytöretket ja kirjapainotaito muuttivat ihmisten maailmankuvaa. Olkoon vain, että renessanssikulttuuria nimitetään tyypilliseksi aristokraattiseksi eliittikulttuuriksi. Naisilla ei tietenkään ollut renessanssia, mutta renessanssitaiteilijat löysivät yksilön, myös naisen.

Ilmoista

Vaihteeksi taas kerran julkisesti todettiin, että ihmisellä on arveltua suurempi vaikutus ilmastonmuutokseen. Milloinkahan todetaan, että ihmisellä on vaikutusta talouselämän virheisiin. Finanssiviisaat toitottavat, että kulutuksella ja kasvulla maailma pelastuu. Mitä siihen sanovat ilmastoviisaat?